Kun seuraa sosiaalisessa mediassa uraguruja, kaikkien viesteissä nousee esiin valmius muutoksiin. Pärjätäkseen tänä päivänä työuralla ihmisen pitää olla valmis tekemään isojakin muutoksia ja samalla huolehtia siitä, että oma osaaminen kehittyy. Siis ajatus siitä, että parikymppisenä opiskellaan ammatti ja sen jälkeen puurretaan työelämässä tasaista putkea pitkin seuraavat 40 vuotta, ei siis ole enää ajankohtainen eikä sen edes tulisi olla tavoiteltava.
Yt-neuvottelujen Suomessa yhä useampi asiantuntija on tilanteessa, että työuran vuosia ja työhaluja olisi jäljellä, mutta ilman alanvaihtoa työpaikkaa ei tahdo löytyä. Samaan aikaan kuitenkin työstetään uudistusta, joka toteutuessaan vaikeuttaisi yhteen opiskelupaikkaan kiinni päässeen tai yhden tutkinnon suorittaneen uuden opiskelupaikan vastaanottamista.
Tilanne on kiusallinen jo työelämässä oleville, joille syystä tai toisesta uranvaihto on tullut ajankohtaiseksi. Se on kiusallinen myös vielä omaa urapolkuaan etsiville nuorille. Vaikka keskiverto lukiolainen onkin abivuotenaan yleissivistyksensä huipulla, ei se välttämättä anna hänelle eväitä tehdä oikeita ratkaisuja koko työuransa suunnasta.
Tässä asiassa en yhtään kadehdi lukion opinto-ohjaajien kasvavaa työtaakkaa nykyisillä niukoilla resursseilla. Myös oppilaitoksien pitää jatkossa tarjota monipuolisempaa ja parempaa tietoa jo hakuvaiheessa siitä, miten hyvin tarjottu koulutus työllistää. Valitettavasti opiskelijat voivat saada oppilaitoksessa liian ruusuisen kuvan tulevaisuudesta; kaikista tuotantotaloutta opiskelevista insinööreistä ei tule – ei ainakaan heti valmistumisen jälkeen – tuotantopäälliköitä tai -johtajia.
Vastuu siirtyy tuossa vaiheessa myös vanhemmille jälkikasvunsa opastamisessa, mutta se ei ole aivan yksinkertaista. Käsi sydämelle, nuorten aikuisten vanhemmat; kuinka moni teistä rajaamattomien opintoaikojen ja -mahdollisuuksien maailmassa opiskelleista on kärryillä korkeakoulumaailmassa tapahtuvista muutoksista?
Muutoksen tavoitteena on nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä työelämään. Muutos kuitenkaan ei tunnu palvelevan sen paremmin työelämän kuin työntekijöidenkään tarpeita. Järjestelmä, joka omalla kankeudellaan estää uudelleenkouluttautumisen tai alanvaihdon ei palvele ketään. Jos tähtäimessä edelleen ovat pidemmät työurat, uudet innovaatiot ja hyvinvoivat työntekijät, tarpeellinen määrä joustavuutta on säilytettävä.
Anu Kaasalainen Uuden Insinööriliiton asiamies