Mitä tällä tutkinnolla lopulta tekee? Minkälaisia tehtäviä insinööri työelämässä suorittaa? Mitä minä oikeastaan nyt osaan?
Insinööriliiton juuri ilmestyneen sijoittumistutkimuksen mukaan moni vastavalmistunut kamppailee tällaisten kysymysten kanssa. Se on ymmärrettävää. Siirtyminen työelämään on usein syvällisen itsetutkiskelun paikka: mistä minä olen kiinnostunut ja mitä minä haluan tehdä?
Vaikka tällainen pohdiskelu jatkuu läpi elämän, on se hyvä aloittaa jo urapolun alkupäässä eli opintojen aikana, koska monet opintoajan ratkaisut vaikuttavat työelämän mahdollisuuksiin. Suunnitelmallisuus voi myös estää ajautumisen tehtäviin, joista ei itse ole kiinnostunut.
Opiskelijoiden kannattaa jo opintojensa alussa pohtia joko yksin tai opinto-ohjaajan kanssa omia tavoitteitaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Hyvä on myös listata omia vahvuuksiaan ja aiempia onnistumisiaan. Hyödyllistä on muistella aiempia työpaikkoja ja miettiä, mistä asioista niissä nautti ja mistä ei.
Työpaikka on muutakin kuin vain toimiala. Pohdi, haluatko toimia vaihtelevissa ja esimerkiksi matkustamista sisältävissä tehtävissä, nautitko yksin tekemisestä vai ryhmätyöstä. Yritä myös selvittää itsellesi, kuinka paljon haasteita haluat työltäsi, kiinnostaako sinua esimerkiksi esimiestehtävät?
Kaiken tämän pohdinnan tulisi ohjata jo opintojen aikana tekemiäsi valintoja. On hyvä uskaltaa olla erilainen kuin muut, jotta sinulla on omannäköisesi tutkinto ja osaaminen – yllättävät ja epätavalliset kurssiyhdistelmät voivat olla työelämässä valttikortti.
Joskus oman asian löytäminen vaatii kokemuksia työelämästä. Siksi oman alan hommia on hyvä yrittää haalia mahdollisimman paljon jo opintojen aikana. Kokemusten avulla voi varmistaa omaa valittua polkua ja toisaalta pystyy tekemään uusia valintoja, jos huomaa muun aiheen kiinnostavan enemmän.
Sijoittumistutkimuksen perusteella kokemus omasta alasta jo opintojen aikana helpottaa valmistumisen jälkeistä työnsaantia. Myös opintojen aikaisista harrastuksista kertyy usein työelämässä tärkeitä taitoja.
Epävarmuus muutosten kynnyksellä on normaalia, eikä esimerkiksi valmistumisen jälkeinen työttömyys helpota tilannetta lainkaan. Jos työtä ei tutkinnon avulla heti tulekaan, alkaa epäillä itseään ja oppimaansa. Valmistumisen jälkeen pidempään työttömänä olleet ovatkin tutkimuksen mukaan useammin tyytymättömiä koulutukseensa kuin ne, jotka työllistyivät nopeasti.
Omaan osaamiseensa tulee kuitenkin uskoa ja ehkä pohtia, voisiko sitä harrastusten tai lisäkurssien myötä monipuolistaa tai syventää. Yhden onnistuneen haun takana on tavallisesti useita epäonnistuneita hakuprosesseja.
Hyvä on myös miettiä, onko oma työnhaku liian kapea-alaista – insinöörejä tarvitaan hyvin monenlaisissa tehtävissä ja työpaikoissa. Eräs tuttavani koki valaistuksen, kun löysi internetistä työpaikkailmoituksen viinialan markkinatutkimusfirmaan. Viiniala osoittautui alueeksi, jossa hän pystyi yhdistämään kiinnostuksensa ympäristöpolitiikkaan, kansainvälisyyteen, tilastotieteeseen ja tietenkin viiniin. Omaa paikkaansa kannattaa siis etsiä myös kaukaa laatikon ulkopuolelta.
Työelämä kestää yhä pidempään, joten on tärkeää, että työstänsä nauttii. Siksi on tärkeää löytää itseään kiinnostava ala ja tapa tehdä töitä. Yhtä tärkeää on pitää yllä omaa osaamistaan ja varautua monipuoliseen ja vaihtelevaan urapolkuun.
Jos haluat varmistaa, että motivoituneisuutesi ja osaamisesi näkyy työnhaussasi, auttavat liiton uravalmentajat niin osaamisen tunnistamisessa kuin sen esittämisessäkin. Yhä useampi työnantaja hakee osaamisen lisäksi ”sitä hyvää tyyppiä” – työstänsä innostunut on usein myös se hyvä tyyppi työkavereille.
Marja HeinonenInsinööriliiton tutkimusassistentti
