Suomessa on tuhansien ihmisten joukko, jolta on riistetty heidän korkeakoulututkintonsa. He ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon, mutta sitä ei lueta sellaiseksi. Tästä jo sinällään väärästä teosta aiheutuu myös käytännön haittaa töitä haettaessa ja kilpailutuksiin osallistuessa.
Kysymys on niistä insinööreistä, jotka ovat suorittaneet tutkintonsa ennen ammattikorkeakoulututkintoa. Tutkinto oli jo silloin korkeakoulutasoinen ja vähintään yhtä vaativa kuin nykyinen insinöörin tutkinto. Tästä ei käsittääkseni edes vallitse epäselvyyttä tai eriäviä mielipiteitä.
Virheen korjaaminen olisi syytä tehdä työllisyyden nimissä.
Silti tosiasia on, että näillä kymmenillätuhansilla ihmisillä on tutkinto, joka antaa heille korkeakoulutasoisen osaamisen. Se ei kuitenkaan anna heille tunnustettua tutkintoa, sillä asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (1998/464) sitä ei mainita.
Tämä aiheuttaa sen, että jos työpaikassa edellytetään korkeakoulututkintoa, tämä vanha tutkinto ei virallisesti ole sellainen. Se myös estää sellaisiin kilpailutuksiin osallistumisen, jossa edellytetään korkeakoulututkintoa.
Tämä on työllisyyden este, kun pätevät ihmiset eivät voi hakeutua työpaikkoihin. Tämä estää työvoiman liikkuvuutta. Ennen kaikkea tämä on väärin tutkinnon suorittaneita ihmisiä kohtaan.
Virhe on tapahtunut jo aikanaan ammattikorkeakoulujärjestelmään siirryttäessä. Tästä on tavattu ministeriä – itse asiassa useaakin ministeriä vuosien saatossa. On tavattu virkamiehiä, on tehty kantelu oikeuskanslerille, pidetty asiaa esillä julkisuudessa. Silti tätä ei saada korjattua.
Jos virheen korjaaminen ei muutoin kiinnosta, nyt olisi syytä tehdä se työllisyyden nimissä.
Insinööri on insinööri. Yhtä pätevä ja osaava, ennen sekä jälkeen ammattikorkeakoulu-uudistuksen.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
