Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Juhlapäivän historia ulottuu yli kuudenkymmenen vuoden päähän vuoteen 1950. Silloinen Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti ääneen ajatuksen yhtenäisen Euroopan luomisesta. Hän piti sitä välttämättömänä maanosan rauhan ja turvallisuuden kannalta.
Tätä niin sanottua Schumanin julistusta pidetään ensimmäisenä askeleena kohti Euroopan unionia, johon Suomikin liittyi kovan väännön jälkeen vuonna 1995. Euroopassa ja Suomessa on tapahtunut paljon näiden vuosien aikana. Rehellisyyden nimissä ja ilman pienintäkään halua leimautua jäsenyyden vastustajaksi uskallan väittää, että kaikki tapahtunut ei ole ollut Euroopalle tai edes Suomelle hyväksi; uuden, uljaan Euroopan rakennustyömaalla on tehty myös virheitä.
Mukana kuitenkin olemme ja niin on hyvä. Pelkästään peruutuspeiliin katsomalla ja tehtyjä virheitä taivastelemalla emme pääse eteenpäin. On huolehdittava siitä, että jatkossa EU ja koko Eurooppa on sellainen, millainen sen haluamme olevan. Minulle hyvään ja tavoiteltavaan EU:hun kuuluvat Schumanin tähdentämä turvallisuus, mutta myös tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja paljon muuta.
Historiasta tiedämme, että yhteinen hyvä ei synny tyhjästä ja ilman kamppailua. Yhtä selvää on, että tavoitteet ovat erilaisia: minun näkemykseni yhteisestä hyvästä on toisenlainen kuin esimerkiksi lontoolaisella pankkiirilla tai Ruotsiin muuttaneella Bror Wahlroosilla. Myös keinot eroavat, rahamiehet taaplaavat tyylillään, minä ja kaltaiseni omallaan.
Insinööriliiton puheenjohtajana haluan olla rakentamassa ennen kaikkea palkansaajille parempaa ja oikeudenmukaisempaa Eurooppaa. Siihen kuuluvat yhteiset ja reilut pelisäännöt, kunnolliset työolot, oikeudenmukainen palkka ja muutenkin asialliset työsuhteen ehdot. Se on palkansaajaliikkeen ikiaikainen tehtävä, jota ei voi muualle ulkoistaa.
Suorastaan surkuhupaisaa on, että jäsentensä edunvalvonnasta kiinni pitävä ja sen parhaan kykynsä mukaan hoitava ay-liike leimataan yhteiskunnallisessa keskustelussa säännöllisesti kehityksen ja edistyksen jarruksi. Ilmiö on tuttu niin Suomesta kuin muualta Euroopasta; jokaisella EU-maalla on omat mattiapusensa ja juhanavartiaisensa.
Ei kuitenkaan välitetä syytöksistä. Meillä on oikeus huolehtia omasta edunvalvonnastamme parhaan kykymme mukaan. Samalla olemme mukana rakentamassa ihmisten, ei yritysten tai instituutioiden Eurooppaa. Ei meitä sittenkään liikaa ole; joku fiksu on jo ehtinyt kyynisesti todeta EU:n huolehtivan paremmin pankeistaan kuin kansalaisistaan.
Pertti Porokari
Insinööriliiton puheenjohtaja
