Aamu-uutisten jälkeen oli onni, että shetlanninlammaskoiramme kutsui kanssaan ulkoilmaan. Se sopi, kun mitään mieltä ylentävää ei toimituksen mukaan taaskaan ollut tapahtunut. Ei kotimaassa eikä sen ulkopuolella.
Menestystä olivat lähinnä saavuttaneet ihmiset, puolueet ja valtiot, jotka katsovat menneisyyteen ja sanovat muiden ajatuksille ei. Ei kyllä voimaannuttanut aamun uutistarjonta.
Shetlanninlammaskoiran aistiessa maailmaa pitkähköä kuonoaan taitavasti hyödyntäen nostin oman katseeni nenänvarrestani etäiseen horisonttiin. Samalla kun ystäväni tunnisti polulla liikkuneet lajitoverinsa todennäköisesti tyyppivikoineen, minä näin, kuinka täydellisesti sinisen eri sävyillä maalatussa taivaanrannassa, kaukana Näsinneulan takana, peilasi täysikuu puhdasta loistoa talviseen aamuuni.
Valon lähde on aurinkokuntamme napa, itse Aurinko. Linnunradan galaksissa aurinkokuntamme ei kuitenkaan ole mitenkään kummoinen kokonaisuus. Sijaitsemme Orionin haarassa, 25 000 valovuoden päässä galaksin keskustasta.
Aurinkokuntamme on Linnunradalla kuin Lappeenranta tai Seinäjoki Suomessa. Kohtuullisen suuruinen ja vetovoimainenkin, mutta ei nyt mikään Tampere. Suurin piirtein sen kokoinen, että mietittäisiin, onko siellä syytä olla ympärivuorokautista päivystystä. Sairaala olisi joka tapauksessa, mutta ei yliopistollista sellaista.
Voiko näin ymmärtävä laji elää kuin sika vatukossa?
Vertauksessa on toki puutteensa. Suomen kuntien lukumäärän, ja että Olavinlinna on Savonlinnassa, tiedämme. Sen sijaan galaksimme aurinkokuntien lukumäärää tai ominaispiirteitä emme täysin tunnista.
Tähtiä Linnunradalla arvioidaan olevan satoja miljardeja. Nyt ollaan jo niin valtavien asioiden kanssa tekemisissä, että yamk-insinööri tuntee väkisinkin käsittämättömän pienuutensa kesken shetlanninlammaskoiransa aamutoimien.
Vaikka vielä emme käsitelleet koko universumia, jossa onkin sitten suurin piirtein 100 miljardia galaksia. Tai enemmän, kun emme mahdollisesti havaitse vielä kuin osan.
Eikä siinä vielä kaikki. Maailmankaikkeus alati laajenee, mittausten mukaan galaksit liikkuvat meistä poispäin noin 70 kilometriä sekunnissa jokaista 3,26 miljoonan valovuoden etäisyyttä kohden. Uusimpien tutkimusten perusteella laajenemisvauhti voi olla kahdeksan prosenttia nopeampikin.
Ilman, että edes avataan keskustelua pimeästä aineesta tai pimeästä energiasta, niin on aika asettaa jalat tukevasti – tai niin tukevasti kuin 9,82 m/s2 niitä vetää – takaisin Näsinkallion pintaan. Voiko tosissaan näin paljon maailmankaikkeudesta ymmärtävä laji elää pienellä pallollaan kuin sika vatukossa? Shetlanninlammaskoirakin ravistaa ajatukselle päätään.
Mitä jos sittenkin, kaikkien negatiivisten ennusteiden sijaan, ihmiskunta tässä vielä oppiikin elämään ihmisiksi ja tulevaisuudessa olisikin asiat paremmin kuin ennen? Jos vielä jonain päivänä sotimisen sijaan kansojen erimielisyydet ratkaistaisiin diplomatialla sekä kaupankäynnillä. Eikä Lucia-neidon ihonväri laukaisi pahan olon tuntemuksia. Ja ylemmille toimihenkilöillekin saataisiin ostovoimaa turvaavat palkkaratkaisut, ilman työtaistelutoimia.
Ymmärrystähän se vain vaatii, itse kultakin.
Kalle Kiili
Insinööriliiton kenttä- ja kehityspäällikkö
