Seuraava kohtaus lienee monelle tuttu lännenelokuvista tai vaikkapa Lucky Luke -sarjakuvista: Koristellut vankkurit ajavat paikalle. Vankkureista nousee kuskin pukille taitava kauppias, joka nostaa esiin pullon.
Seuraa myyntipuhe, jossa hän kertoo puollossa olevan ihmelääkkeen parantavan kaikki vaivat liikavarpaista keltatautiin. Todellisuudessa lääke on joko harmiton tai jopa vaaraksi. Korkeintaan se voi tuoda lievitystä yhteen ongelmaan.
Samanlaisilla vankkureilla ajaa näinä aikoina moni poliitikko ja niin kutsuttu yrittäjien edunvalvoja. He tarjoavat yhtä ihmelääkettä, joka auttaa Suomen jokaiseen vaivaan. Lääkkeellä paranee niin koronakriisi, talouskasvu, yritysten rahoitus kuin yhteiskunnallisen luottamuksen ongelmat. Lääke auttaisi, jos sitä vain tajuttaisiin ottaa, eivätkä kaiken maailman vastuuttomat tahot haluaisi kieltää sen nauttimisen.
Kaikesta voi jo nyt sopia paikallisesti.
Näissä puheissa lääke on paikallinen sopiminen. Hieman poiketen lännen esikuvastaan kysymyksessä on kuitenkin lähtökohtaisesti laadukas tuote, josta on vain tehty myrkyllistä. Samaa rohtoa kuin ei voi määrätä joka vaivaan.
Ajatellaan vaikka väitettä siitä, että paikallinen sopiminen on avain kilpailukyvyn parantamiseen. Tämähän voi tapahtua vain kahta kautta: joko lisäämällä joustavuutta työn tekemiseen tai alentamalla kustannuksia. Eli relevantti kysymys paikallisen sopimisen lisäämisestä puhuvalle on, haluaako hän lisää joitakin joustoja vai alentaa kustannuksia.
Tämän jälkeen sopii jatkaa kysymällä, mitä joustoja hän ehdottaa ja miten niiden on tarkoitus auttaa yrityksiä ja niiden työntekijöitä? Tai jos hän ehdottaa kustannusten alentamista, niin mitä kustannuksia. Vastaukseksi ei riitä, että sovitaan sitten paikallisesti. Jos se on vastaus, henkilölle voi sanoa, että täälläpäin ihmelääkekauppiaat on tavattu pyöritellä tervassa ja höyhenissä.
Jos ajatellaan asiantuntijoiden työehtoja, niin käytännössä kaikesta kustannusvaikutteisesta voi jo nyt sopia paikallisesti. Eli sille sopimisesta huutelijalle tulee myös vastata, että keiden työntekijöiden ehdoista ei nyt voi sopia riittävästi ja mistä asiasta? Muuten vastaus on taas hänelle viittaus tervatynnyrin ja höyhentyynyn suuntaan.
Ja sekään ei ole mikään argumentti, että osa yrityksistä ei pääse paikallisen sopimisen piiriin, koska eivät ole järjestäytyneitä. Näin, koska jokaisella, joka haluaa sopimisen piiriin, on mahdollisuus siihen liittyä. Yhtenäisillä säännöillä pääsevät toimimaan ne, jotka ovat valmiita sääntöjä ylläpitämään.
Paikallinen sopiminen on laajasti mahdollista jo nyt. Se on fakta. Paikallinen sopiminen on tärkeää ja oleellista. Toinen fakta. Paikallinen sopiminen ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke. Sekin on fakta.
Toivoisin median ja kansalaisten kantavan vastuuta siitä, että kun joku puhuu siitä sopimisesta, häneltä kysytään, että mistä, kenen kanssa ja mitä hänestä tulisi sopia – ja mikä ei ole mahdollista jo nyt.
Jos ja kun vastausta ei tule, hänelle voi osoittaa verbaalisesti käärmemyrkkykauppiaan kohtaloa.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja