Hölmöläisten hommaa

Väitetään, että meillä on nyt vaikeaa. Niin on, mutta ovat ne ankarat ajat koetelleet Suomea ennenkin. On ollut tauteja, katovuosia, sotia ja kylmiä talvia. Kylmintä lienee ollut 1999 Kittilän Pokassa. Peräti -51,9 ºC.

Ei liene tuo talvi, kun Hölmölässäkin oli kylmää. Olen nimittäin kuullut hölmöläisistä tarinan kansakoulussa arvostetulta opettaja Inmar Salmiselta. Kansakoulussa, koska en ole peruskoulua käynyt. Peruskouluhan saapui Helsinkiin vasta vuonna 1977, mikä tiesi kansakoulujärjestelmälle kuoliniskua.

Oli niin tai näin, joka tapauksessa Hölmölässä talvi koetteli ja lattiat olivat kylmiä. Emäntä valitti ja pellavapääpiltit vuodattivat nokkaa kuin Safematicin voiteluautomaatti. Siispä päätettiin hankkia kangaspuut ja alkaa maton kudontaan. Ajatusta oli, matollahan katkaistaisiin mukavasti kylmän kulku lattiasta jalkapohjaan.

Perheenpää Taavi matkasi kirkolle ja tilasi Toijalan Kaidetehtaalta (nykyinen Toika Oy) Laila-sarjan kutomavehkeet. Aikansa hi-tech-tuote. Hinta oli kova, mutta niin oli tarvekin.

Samaan aikaan kotona jo leikattiin kudetta kaikista vanhoista ja tarpeettomista kankaista. Maaseudun Tulevaisuudessa oli ollut kattava artikkeli aiheesta, joten homma oli hanskassa. Kudetta syntyi komea säkillinen, vaan oli lattiapinta-alaakin katettavaksi.

Taavi saapui ja alkoi kangaspuiden kasaaminen. Puukiiloilla kätevästi. Ei tarvittu kuusiokoloavainta, joka kuuden ruuvin jälkeen muuttuu pyöreäksi. Sellainenhan nykyisissä noutohuonekaluissa mukana tuppaa tulemaan. Puolessa päivässä urakasta selvittiin. Sanomistahan siinä välillä tuli, avioerokin kävi lähellä.

Mattoa syntyi metreittäin. Kirjavaa oli kuin monikulttuurinen torikansa. Mutta kuinkas kävikään. Kude loppui. Päätä raavittiin ja puhistiin, mikä nyt neuvoksi.

Ratkaisun keksi lopulta Taavi itse. Alkoi purkaa valmiista päästä ja syötti kudetta vaimolle. Sukkula lensi, niisivarret nousivat ja laskivat taukoamatta. Mutta ei tullut mittaa lisää. Sitä joutui Taavi ihmettelemään. Päiviä ja viikkoja mietti, kunnes visaisen asian ratkaisi jälleen kerran kylän viisain mies Matti.

Oman aikamme ankaruuteen on lääkkeeksi tarjottu muun muassa sadan tunnin työajan lisäystä. Mutta mistä se otetaan, jos työtä ei nytkään ole tarpeeksi tarjolla. Isossa konsernissa, jossa on vaikka 5 000 henkeä töissä, se tarkoittaa 500 000 työtuntia lisää.

Se on noin 300 henkilön vuosityöaika. Tästä yhtälöstä, joka kovasti muistuttaa Hölmölän mattotalkoita, voi helposti vetää johtopäätöksen, miten henkilöstön määrä sen jälkeen kehittyy.

Kyllä taas kerran olisi kylän viisaimman hyvä astella raitille ennen kuin vahinko on tapahtunut.