Hallitus, hallitus, miksi minut hylkäsit

Suomi on noin sadan vuoden ajan ollut yhteiskunta, jossa heikommasta pidetään huolta. Nyt uusi hallitus on ottanut vahvaa isännän roolia talossa ja linjannut asioita uuteen suuntaan. Hallituksen linja vaikuttaa johdonmukaiselta, mutta monen kansalaisen silmissä kovin epätasa-arvoiselta.

Alkuun puhuttiin, että työt ovat vähenemään päin. Tähän hallitus esitti lääkkeeksi vähäisenkin työmäärän kasaamista niille harvoille, jotka vielä ovat palkkalistoilla silläkin uhalla, että ratkaisu kasvattaa sairaskuluja työllisten loppuun palamisten kautta ja työttömyyskuluja mahdollisten irtisanomisten kautta.

Seuraava askel oli kertoa hyvinvoinnin edellytysten vähenemisestä, jonka seurauksena niistettiin resursseja vanhuksilta, lapsilta, koulutuksesta ja työttömiltä. Nyt tätä rahaa ollaan kärkihankkeiden avulla siirtämässä muun muassa elinkeinoelämään, metsäteollisuuteen ja työttömyyden vähentämiseen. Osin fiksuja juttuja, mutta siirtävät taas resursseja heikompiosaisilta niille, joilla menee paremmin.

Viimeisin ajatus on korjata viennin työvoimakuluja leikkaamalla hoiva- ja palvelualojen sunnuntai- ja ylityökorvauksia silläkin uhalla, että kotimainen kysyntä vaipuu samanlaiseen syväkyykkyyn kuin vienti. Voikin vain miettiä, millä logiikalla kotimaisen kysynnän vähentäminen lisää vientiä.

Yritykset saavat samalla vastikkeettomia etuja sosiaaliturvamaksujen ja yhteisöveron alentamisen kautta. Yritystukien työllistävästä vaikutuksesta ei juuri ole takeita. Hallituksen hartaista toiveista huolimatta johdon palkat laukkaavat ylöspäin jopa kiivaammin kuin yt-kierrokset. Lisäksi Portugali näyttäisi houkuttavan työaikojen pidennystä ja palkkamalttia rummuttaneita, EK:n kärkipaikoilta varhaiseläkkeelle jääneitä vuorineuvoksia kuin lyhty yöperhosta.

Kaiken huippuna pyritään normitalkoohengessä jäykistämään työmarkkinoita säätämällä työehtosopimuksiin myös pakottavia ylärajoja, vaikka sopimukset ovat olleet pitkään varsin maltillisia. Kokoomuksen entinen kaveri, Sari Sairaanhoitaja, saa korvilleen tässä oikein urakalla.

Jos aidosti olisimme samassa veneessä, jakaisimme työtunteja useammille, jolloin palkansaajat ja yrittäjät hyötyvät laskevien työttömyyskustannusten muodossa. Pitäisimme vanhuksista edelleen huolta ja opetus olisi kansallinen kilpailuetu. Arvostaisimme työntekijöitä, eikä hartioille sovitettaisi kerrasta toiseen syyllisen viittaa.

Näin se peli vaan ei mene. Vaikuttaa siltä, että sekä mammonaa että kurjuutta lisätään systemaattisesti sinne, missä niitä jo on ennestään. Varmaan monen heikommassa asemassa olevan ihmisen päässä pyörii ainakin Soinin ja Sipilän iltalukemistosta helposti muokkautuva ajatus: Hallitus, hallitus, miksi minut hylkäsit?