Nuori ohjelmoija hakkaa näppäimistöä päivästä iltaan ja yöstä aamuun. Algoritmin laatiminen vaatii ponnistelua, mutta päämäärää varten yöunilla ei ole väliä. Itse asiassa millään muulla ei ole väliä.
Filosofi Pekka Himanen nousi maailmanmaineeseen vuonna 2001 teoksellaan Hakkerietiikka ja informaatioajan henki. Hän kuvasi silloisen työelämän arvoja ja trendiä, jossa työ irtaantui internetin myötä ajasta ja paikasta. Työ muuttui ”hakkeritoiminnaksi” eli intohimon sanelemaksi työksi.
Hakkeritoiminta koski yhtä lailla koodareita, taiteilijoita, käsityöläisiä ja insinöörejä. Työlleen omistautuneet insinöörit ohittivat työaikakysymykset siksi, että he halusivat tehdä samoja, heitä kiinnostavia asioita niin työ- kuin vapaa-ajallaan.
Laki ilmentää 20 vuoden takaista optimismia.
Eduskunta hyväksyi maaliskuussa muutokset vuodelta 1996 peräisin olevaan työaikalakiin. Neljännesvuosisadan ikäistä lakia pidettiin vanhentuneena, mutta uusi laki ilmentää pitkälti juuri Himasen kuvailemaa it-kuplan romahdusta edeltänyttä ajatusmaailmaa.
Uuden työaikalain myötä syntyy joustotyön käsite, jollaisen käytöstä työntekijä ja työnantaja voivat sopia. Joustotyöaika soveltuu ajasta ja paikasta riippumattomaan asiantuntija- ja tietotyöhön.
Himanen kritisoi oman aikansa ilmiötä siitä, että se nopeuttaa työelämän muutosta eikä jätä tilaa ihmisistä välittämiselle. Jollei työntekijöistä välitetä, ei ole myöskään heitä suojelevaa etiikkaa, hän päätteli.
Kritiikistään huolimatta Himasen kuvailema eetos on kaunis ja tavoiteltava. Intohimosta tehtävä työ tekee ihmisen ajankäytöstä kokonaisvaltaisesti mielekästä ja todennäköisesti työn tuloksesta arvokasta.
Nuoria ja kirkasotsaisia asiantuntijoita on tullut työmarkkinoille parissakymmenessä vuodessa lisää. Työelämään vasta päässyt puhkuu intoa ja saattaa voida keskittyä työhön vanhempaa työntekijää suuremman osan päivästä. Hän voi nähdä työajan rajoitteena.
Itsestä kumpuava innostus ei kuitenkaan riitä, kun rahalle on tarvetta. Työnantaja päättää, mitä työntekijä saa tehtäväkseen. Tämän vuoksi väite, että työtehtävät kumpuavat työntekijästä itsestään, on vähintään puoliksi ontto.
Työaikalaki ilmentää parinkymmenen vuoden takaista kehitysoptimismia ja sen aikaisia nuoria hakkereita, jotka painoivat työtä yötä myöten. Useat silloiset nuoret kuuluvat nykyään liittoon ja odottavat etujärjestöltään, että yhteiset säännöt varmistavat työn lisäksi mahdollisuuden lepoon.
He kasvoivat aikuisiksi.
Janne Luotola
Insinööriliiton tiedottaja
