Viime vuoden kesäkuussa Euroopan unionille valittiin uusi parlamentti. Vaalien alla oli paljon puhetta tulevan parlamentin kokoonpanosta ja siitä, kuinka paljon parlamentti kääntyy oikealle.
Käännöstä tuli, mutta hieman eri tavalla kuin oli odotettu. Aikaisemmin parlamentin ääriryhmät ovat olleet Identiteetti ja demokratia eli ID sekä ECR eli Eurooppalaiset konformistit ja reformistit, johon muun muassa Perussuomalaiset kuuluvat. Vaalien jälkeen ECR siirtyi enemmän keskelle, kun oikeiston äärilaitaan tuli kaksi aivan uutta ryhmää, Euroopan patriootit (Patriots for Europe) ja Itsenäisten kansakuntien Eurooppa (Europe of Sovereign Nations).
Molempien agendalla ovat etenkin maahanmuuttokysymykset, vaihteleva asenne Ukrainan sotaan, kansallisuusaatteen suojaaminen, ilmastonmuutoksen kieltäminen sekä sosiaalisen EU:n vastustaminen. Sosiaaliseen Eurooppaan kuuluvat etenkin työntekijöiden oikeudet.
Välillä kuulee näkemyksiä, että äärioikeisto haluaa tukea nimenomaan työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan. Äänestyskäyttäytymisen perusteella tämä ei ole totta. Jo edellisellä kaudella äärioikeistolaiset mepit äänestivät kerta toisensa jälkeen työntekijöiden oikeuksia ja työteon kannalta keskeisiä päätöksiä vastaan tai pidättäytyivät äänestämästä. Äänestykset koskivat mm. työntekijöiden suojelua, palkkaerojen torjumista, sosiaalisen suojelun ja vuoropuhelun vahvistamista sekä oikeudenmukaisten siirtymien turvaamista.
Tilanne on päinvastainen kuin minkä kuvan äärioikeisto on antanut.
Uuden parlamentin äärioikeiston asenteista saatiin esimerkki parlamentin aivan ensimmäisessä ja nimenomaan työntekijöiden oikeuksia koskevassa direktiiviäänestyksessä. Ennen joulua äärioikeisto yritti kaataa työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemisoikeutta Euroopan laajuisissa yritysneuvostoissa koskevan, viime kaudelta uudelle parlamentille suoraan siirtyneen direktiivihankkeen (EWC-direktiivi) keräämällä pienessä ajassa huomattavan määrän hanketta vastustavia ääniä.
Enemmistöä he eivät onneksi ehtineet taakseen saada, mutta kaukana se ei ollut. Lisäksi jäi täysin epäselväksi, mihin heidän laajamittainen vastustuksensa perustui, sillä omien sanojensa mukaan he eivät myöskään missään nimessä ole työnantajan puolella.
Tilanne on siis päinvastainen kuin minkälaista kuvaa äärioikeisto on vaaleissa tahtonut itsestään antaa. Edellisellä kaudella EU:sta tuli paljon nimenomaan työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan turvaavaa lainsäädäntöä, mutta tällä kaudella se ei parlamentin kokoonpanon eikä uuden komission kärkihankkeiden perusteella ole enää mahdollista. Esimerkiksi työoikeusasiat eivät ole enää keskiössä, vaan nyt siellä ovat EU:n kilpailukyky, tuottavuus- ja investointiongelmat sekä turvallisuus. Myös tekoälyyn liittyvät asiat valtaavat yhä enemmän alaa.
Suuntaus on syytä myös Suomessa huomata ja tarvittaessa reagoida siihen. Näillä näkymin EU ei enää tuota meille työntekijöiden oikeuksia tukevia lakeja, mikä valitettavasti tarkoittaa tilanteen jäätymistä useiksi vuosiksi eteenpäin. Tämän vuoksi työntekijöiden oikeuksia tulee pyrkiä parantamaan tulevaisuudessa etenkin kansallisella lainsäädännöllä ja työmarkkinaosapuolten sopimuksin.
Maria Jauhiainen
Insinööriliiton lakimies