Työmarkkinoiden kevät oli omituinen. Kummallisen kevään kummallisin episodi nähtiin paikallisen sopimisen laajentamisesta. Käsittelyssä oli esitys, jolla paikallista sopimista olisi laajennettu historiallisella tavalla koskemaan kaikkia yrityksiä. Tämä on ollut Suomen Yrittäjien pitkäaikainen tavoite, mutta esitys kaatui lopulta siihen, että Suomen Yrittäjät sitä vastustivat.
Kaikki työmarkkinajärjestöt olivat laajentamiseen valmiita. Maan hallituksen tahdosta neuvotteluun mukaan otettu yrittäjäjärjestö ei lopulta ollut valmis aitoon sopimiseen. Heidän viestinsä mukaan ongelmaksi muodostui se, että kaikissa yrityksissä olisi pitänyt sopia työehtosopimusten pohjalta. Näin eräissä tapauksissa sopimuskumppanina olisi voinut olla luottamushenkilö.
Epäilen vahvasti, että todellinen ongelma oli, ettei työehtojen polkemiseen oltu antamassa lupaa. Työehtosopimukset ja lainsäädäntö olisivat olleet minimi, jonka alle ei olisi saanut sopia. Mutta ei kai kukaan nyt alle minimien haluaisi sopia, joten omiani tässä taidan epäillä.
Kun puhutaan suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyyksistä, syyttävä sormi kääntyy usein palkansaajajärjestöjen suuntaan – useimmiten aiheettomasti. Nyt voi todistetusti ja syystä osoittaa sormella kohti Suomen Yrittäjiä. Yrittäjäjärjestölle luottamushenkilö työpaikalla on niin iso kauhistus, että sille ei kelpaa edes sopiminen yritystasolla, vaikka se on yksi järjestön keskeisimpiä tavoitteita.
Usein väitetään, että palkansaajajärjestöt ovat jämähtäneet 1970-luvulle; sen myyttisiin juoksuhautoihin taistelemaan pahoja yrittäjiä ja yrityksiä vastaan. En tiedä, miten asiat ovat aiemmin olleet, mutta nykyään on täysin selvää, että yritykset ja yrittäjät ovat tärkeitä. Ilman niitä talous ei yksinkertaisesti pyöri. Uskallan sanoa, että tämä on ammattiyhdistysliikkeen yhteinen ja selkeä näkemys.
Minusta pikemminkin luottamushenkilön näkeminen ongelmana on vanhakantaista ja asenteena sieltä juoksuhaudoista. Luottamushenkilö on työpaikalla yritykselle kumppani, joka pyrkii neuvotellessaan edistämään yhteistä etua ja auttaa yritystä selviämään eteenpäin. Jos muuta kuvittelee, on tuntemus nykyisestä työelämästä puutteellinen.
Niin, joillekin on helpompaa jatkaa elämistä juoksuhaudoissa kuin lähteä sopimisen tielle. On paljon helpompi huudella montusta kuin olla mukana tekemässä ratkaisuja.
Petteri OksaInsinööriliiton neuvottelujohtaja