Hallitus teki vuosi sitten keväällä kehysriihen yhteydessä veropäätöksillään näyttävän kädenojennuksen työnantajille. Yhteisöveron alennus 4,5 prosenttiyksiköllä oli suorastaan veret seisauttava niin työnantajille kuin palkansaajille – tosin eri syistä.
Työnantajat hakkasivat tosiaan riemusta selkään, koska saivat enemmän kuin mitä osasivat edes pyytää. Toinen heidän ilonaiheensa oli se, että yhteisöveron laskulla palkansaajajärjestöiltä vietiin neuvotteluaseet keskitetyn palkkaratkaisun tunnusteluissa.
Hallituksen perustelut ratkaisulle olivat oletetut, niin sanotut dynaamiset vaikutukset. Tämä ajattelu lähtee siitä, että veronalennuksella oletetaan olevan myönteistä vaikutusta työllisyyteen, kun työnantajien verotaakkaa kevennetään lähes miljardilla eurolla ja kilpailukyky tämän myötä kasvaa.
Lyhyellä aikavälillä väläyteltiin 5000 uuden työpaikan syntymistä, pidemmällä aikavälillä jopa kymmenien tuhansien. Dynaamisista vaikutuksista pääsisivät nauttimaan myös suomalaiset yritykset, joiden on helpompi menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Tappiolle ei jäisi valtiokaan, kun yritysten kyky maksaa veroja kohenee, mikä näkyy valtion verokertymässä.
Syksyllä palkansaajajärjestöt solmivat työnantajien kanssa keskitetyn palkkaratkaisun, joka tällä kertaa nimitettiin toiveikkaasti työllisyys- ja kasvusopimukseksi. Sopimuksessa palkansaajat kantoivat matalilla palkankorotuksilla vastuun kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamisesta heikentäen jopa omaa reaaliansioiden tasoa.
Työllisyys- ja kasvusopimuksen piti yhdessä työnantajille annettujen mittavien verohelpotusten kanssa synnyttää positiivinen työllistämiskierre. Vaan miten on käynyt? Yt-neuvotteluja käydään kiihtyvään tahtiin ja valtion yritysomaisuutta myydään polkuhintaan ulkomaille.
Kovinta kättä väen vähentämisessä ja mittavissa säästötoimissa käyttää valtion suurimmaksi osaksi omistamat Itella ja Finnair. Jälkimmäinen vaatii jatkuvasti henkilöstöltä säästötoimia, mutta samaan aikaan kehittelee johdolle uusia palkitsemisjärjestelmiä. Valtion omistusohjaus puhututtaa eikä syyttä. Kaiken lisäksi hallitus uhkaa jo keväällä uusilla leikkauksilla ja veroratkaisuilla, jotka eivät uumoile palkansaajille hyvää.
Herää kysymys, ymmärsivätkö palkansaajat ja työnantajat aivan päinvastaisesti, mitä dynaamisilla vaikutuksilla tarkoitetaan ja mitkä ovat tehtyjen päätösten ja ratkaisujen vaikutukset? Olikohan sekin valuvika, joka pitää korjata tulevassa hallituksen kehysriihessä?
Jouko MalinenInsinööriliiton edunvalvontapäällikkö
