Apua taivaalta

Joka kuuhun kurkottaa, se Intiaan tupsahtaa. Vai miten se sanonta nyt menikään? No, joka tapauksessa Intia on julkistanut avaruusohjelmansa, jonka tarkoitus on saada marraskuun alussa avaruuteen lähetetty alus poikkeamaan Marsin lähellä tutkimassa kyseisen planeetan ilmakehää.

Aina ei totuutta saa sanomalehdistäkään, joten mieleeni hiipi hirveä teoria intialaisesta salaliitosta. Suomesta loppuivat mahtiyritykset, jotka ulkoistaisivat toimintojaan intialaisille yrityksille. On siis löydettävä potentiaali muualta. Mars matkaan. Etsitään sieltä, missä varmasti ollaan ensimmäisinä.

Onhan se hyvä, että valtiot ajattelevat omia kansalaisiaan ja heidän tulevaisuuttaan. Intialaisten itsetunto kasvaa kohisten, kun 4,5 miljardin rupian avaruusteknologiakompleksi lähetetään nuuhkimaan galaksien tuulia (AL 6.11.2013).

Se tuo myös vaihtelua leipäjonoihin ja köyhimpien kansalaisten slummeihin lähellä Sriharikotaa, josta tuo verraton raketti ampaisi taivaalle. Tulee nimittäin vaihteeksi tuijotettua taivaalle, ettei aina masentuneena vain varpaitaan toljota. Slummeissa muuten asuu noin kolmekymmentä prosenttia Intian kaupunkilaisväestöstä.

4,5 miljardia rupiaa on ungefär 50 miljoonaa euroa. Intialaisista yli 30 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella, yli 17 prosenttia kansalaisista on aliravittuja. Tuolla rahasummalla olisi voinut myös kehittää kansalaisten hyvinvointia edistäviä toimia, kuten ruoka- ja terveydenhuoltoa, maataloustuotantoa tai muuta vastaavaa.

Joku voi sanoa, että intialainen yhteiskunta on täsmälleen sen kulttuurin ja historian muovaama ja siihen kuuluvat tietynlaiset eroavaisuudet. Voi olla osin totta, mutta mistä kulttuurista avaruusraketti siihen hiippaili? 

Se 4,5 miljardia rupiaa on myös noin 85 000 intialaisen sovellusasiantuntijan palkka. Toivoa sopii, että tuosta 50 miljoonan euron potista on lohjennut jotain myös piskuiselle Suomelle. Onhan tuo kokonaisuus täynnä toinen toistaan teknisempiä vempaimia, kuten LAP, TIS, MCC, MSM ja MENCA.

Toisaalta, onhan se mukava, että käydään vastavierailuilla. Arto Paasilinna kirjoitti aikoinaan kirjassaan ”Koikkalainen kaukaa” avaruusraketista, joka laskeutui Sallan Naruskaan, tarkemmin sanottuna Huimakuruun. Raketin vartijaksi palkattiin lappalainen, joka väijyssä ollessaan lusikoi polttoainetankin tyhjäksi.

Syy oli perisuomalainen, kulttuuriin sopiva. Polttoaineesta tuli pirusti päihinsä.