Insinööri-lehti

Amalgaamit vaihtoon

Ehjät hampaat on hieno juttu. Mikäs se on ravintoa rouskutellessa, kun hammas puree. Popsi, popsi porkkanaa, meille opetettiin. Niin, ja hammaspeikosta varoiteltiin.

Vitivalkoiset legot ovat terveyden merkki, vaikkakin ammoisina aikoina porvarisnaiset mustasivat hampaitaan osoittaakseen varallisuutta. Pystyi näet ostamaan sokeria. Sellaista se oli Euroopassa ennen vanhaan.

Hampaiden ensisijainen tehtävä on murentaa suuhun mätettävä ruoka sopivaksi. Saattaapa joku kruunukorkinkin hampailla avata, mutta silloin ollaan jo höpöhommissa.

Vaan ei sitä hammaspeikkoa loitolla pidetä, jos ei hampaita hoideta. ”Harjaa hampaat aamuin illoin, hammaspeikko väistyy silloin” luki kansakoulusta saadussa paperinauhassa, joka ripustettiin vessan seinään nastalla. Huomatkaa, että kaakeli ei ollut yleistä vielä vuonna 1967, joten nastaa tarvittiin.

Reikien ilmestyessä riennettiin kouluhammaslääkärille. Jonkinlainen ammattilainen hän oli. Laulaa lurautettiin jokunen muistovärssykin kokemusten pohjalta. Ammattidentisti se oli armeijassakin. Otti sotilaallisin ottein hampaita suusta, jos ei jaksanut paikata. Säästyi sitä kuuluisaa amalgaamia, eikä jälkeenpäin tarvinnut vaihdella paikkoja.

Amalgaamin korvaamista muilla aineilla alettiin harrastaa 1990-luvulla, kun epäiltiin amalgaamin aiheuttavan vaivoja. Eipä tuo tosin kummoinen eväs ollutkaan. Aine sisältää tyypillisesti 50 prosenttia elohopeaa (Hg), 35 prosenttia hopeaa (Ag) sekä pienempiä määriä kuparia (Cu) ja tinaa (Sn). Alkuaineita.

Ammattilaista siis tarvittiin, kun ruvettiin repimään, paikkaamaan tai muuten vaan suussa melskaamaan. Niinhän se on muuallakin. Tapasin hiljattain henkilön, joka juristin ammattitaidolla paiskii töitä työttömyyskassassa. Alan parhaana asiantuntijana auttaa asiantuntevasti markkinatalouden ja rakennemuutoksen runtelemaa jäsentä. Kyvykkyyttä ei voi kiistää.

Miksi tuo lainoppinut sitten on jäsenenä ammattiliitossa? Vastaus tuli kuin saippua nyrkistä, ei lipsahtamalla, mutta liukkaasti. Kun joutuu työttömäksi, lomautetuksi tai työelämässä muuten vaikeiden asioiden eteen, päteväkin ammattilainen saattaa hämmentyä ja uupua. Ei välttämättä pysty sitä omaa asiaa ajamaan. Tunteita on pinnassa, ja silloin tarvitaan apua.

Apuhan löytyy omasta ammattiliitosta. Ei jäsenyys ole pelkkä kalenteri ja jäsenlehti, tai mökki- ja bensa-alennus. Kokonaisuuteen kuuluu tukku palveluja, jotka toteutuessaan ovat monin kerroin arvokkaampia kuin verotuksessa vähennyskelpoinen jäsenmaksu.

Jäsenmaksuilla ylläpidetään myös neuvottelujärjestelmiä, jotka takaavat meille edes kohtuulliset työehdot. Parannettavaa on aina. Ikävä kyllä kaikki, jotka ovat työehtosopimusten piirissä, eivät ammattiliitoihin kuulumattomina kanna vastuuta asioiden parantamisesta.

Tulee oma lapsuus mieleen. Taisin silloin tällöin jättää hampaat aamuin harjaamatta, silloin kansakouluaikaan. Ja ammattilaista tarvitaan; amalgaamejani vaihdetaan muovipaikkoihin vuosittain. Ja se jos joku on loputon riesa.

Hannu Takala
Insinööriliiton asiamies