Turkulainen jääkiekkovalmentaja Juhani Tamminen – joka
ylikorostuneen egonsa lisäksi haluaa herättää kyseenalaista huomiota
sirkusmaisella pukeutumisella – on tuonut suomalaiseen jääkiekkoon lukuisia
lausahduksia, joita jääkiekkopiireissä taidetaan kutsua Tamin prinsiipeiksi.
Osa niistä on oikein osuvia. Yksi niistä on KISS, eli ”keep
it simple, stupid”. Suomennettuna tämä tarkoittaa ”pidä se yksinkertaisena,
senkin typerys.”
Tällä prinsiipillä Tami haluaa viestittää, että koska
jääkiekko on yksinkertaisen miesten yksinkertainen peli, pelaaminen kannattaa
myös pitää mahdollisimman yksinkertaisena. Eli jos ei muu auta, niin kiekko
päätyyn ja perään.
* * *
Sieväsen havaintojen mukaan samaista Tamin prinsiippiä on jo
pitkään hivutettu suomalaiseen poliittiseen keskusteluun. Kun politiikka –
taloudesta puhumattakaan – on niin turkasen vaikeaselkoista, parempi on vain
puhua asioista mahdollisimman yksinkertaisella tasolla.
Tällaisessa keskustelukulttuurissa numerot ovat hyviä
välineitä. Parempi on käyttää kokonaislukuja, mitä suurempia, sen parempi.
Määrätyissä tilanteissa on hyvä nokittaa edellisen puhujan lukuja ylös- tai
alaspäin tarpeen mukaan.
Miten lukuihin päästään tai mitä ne vaikuttavat, se on
useimmiten puhujille jo liian korkeaa matematiikkaa, tai ainakaan sellaisilla
asioilla ei ole syytä sekoittaa muita keskustelijoita ja politiikan
tarkkailijoita, saati äänestäjiä.
* * *
Oikea eläkeikä on hyvä esimerkki tällaisesta keskustelusta.
Aika moni keskustelija on lukinnut kantansa 65 vuoteen; nostamalla vanhuuseläkkeen
alarajaa parilla vuodella työurat pitenevät, kestävyysvaje ratkeaa ja kaikilla
on muutenkin kivaa.
Jos yrität väliin ikään kuin vasta-argumenttina suputtaa yli
55-vuotiaiden korkeasta työttömyydestä, työhyvinvoinnin tärkeydestä tai työn ja
perheen yhteensovittamisesta, sinua katsotaan oitis pitkin nenänvartta. Väärin
puhuttu, veli, keep it simple!
Ai niin, löytyyhän sieltä muutama kovempi uudistaja, jotka
varmuuden vuoksi pistävät vielä vuoden tai kaksi paremmaksi ja nostaisivat
eläkeiän suoraan 67 vuoteen.
* * *
Valtiontalouden sopeuttamistarpeesta näyttää tulevan
seuraava nokittelun aihe. Hallituksen papereissa ja keskusteluissa tarve on
ollut kuuden miljardin luokkaa – sopeutuksen aikataulu ja keinot ovat toki auki
– mutta se ei kuulemma riitä.
Oppositiojohtaja Juha Sipilä oli sairauslomallaan lueskellut
vanhoja budjettikirjoja, tehnyt omia rätinkejään ja ilmoitti heti töihin
palattuaan, että eihän kuusi miljardia mihinkään riitä, kahdeksan miljardia sen
olla pitää. Se, mistä miljardit otetaan, Sipilä puhui – jos mahdollista –
vieläkin vähemmän kuin ministerit.
Ans kattoo, mihin kohtaan viisari juhannusviikkoon mennessä
asettuu. Mutta nokittakaa ihan rauhassa, miljardi sinne taikka tänne. Pääasia
on pitää peli yksinkertaisena, jättää se kertomatta, millaista herkkua jokaisen
sopeutusmiljardin takaa löytyy.
