Työnantajalle vaan tiedoksi, että työt siltatyömaalla ovat kyllä tälläkin viikolla edistyneet suunnitellusti, vaikka yhteiskunnallinen tilanne ja käänteet maailmanpolitiikassa ovat edellyttäneet omia pohdintojaan.
Viikolla on tapahtunut paljon. Presidentti Sauli Niinistön ilmoitus jatkoaikeistaan, hänen tuekseen pykätty puoluepoliittisesti sitoutumaton kansanliike ja tapahtumia seurannut ensimmäinen gallup olivat mielenkiintoisia.
Ja onhan se kova juttu, että Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump haistatti pitkät planeetan tulevaisuudelle irrottamalla maan globaalista ilmastosopimuksesta. Siinä sitä riittää taivastelemista isommallekin porukalle ja pidemmäksi aikaa.
* * *
Mutta emme me näistä asioista ole kahvitunnilla ehtineet puhua lainkaan, kun kaikki aika on pitänyt keskustella prosentin kymmenyksistä eli alkoholilain uudistuksen saamista uusista käänteistä. Siinä sitä onkin riittänyt ihmettelemistä, prosenteilla ja ilman.
Arvatenkin keskusteluiden primus motor on ollut vanha Nieminen, joka on kulkenut ympäriinsä hihittelemässä ja vitsiä vääntämässä kuin Tuntemattoman sotilaan Vanhala. Pitkin matkaa oikein porukalla hämmästelimme, kuinka paljon yksi mies voi keksiä juttuja viinasta, prosenteista ja omatunnosta.
Joukossa oli uutta ja vanhaa, huonoa ja vähän parempaa, mutta eivät ne mieleen jääneet, kun juuri kuullun päälle puski uutta saman tien. Ja hauskaa oli, ainakin tarinoiden kertojalla noin niin kuin omasta mielestään.
* * *
Emme me kuitenkaan pelkästään asian vierestä puhuneet. Sievänen muun muassa ihmetteli, mitä eroa keskustan terveysfundamentalistit näkevät siinä, ostaako ja juoko ihminen seitsemän pulloa 5,5-prosenttista olutta vai kahdeksan pulloa astetta laimeampaa panimoteollisuuden tuotetta.
– Se on juuri se iso ja ratkaisematon omatunnon kysymys, johon väärin vastaaminen vie kansakunnan perikatoon ja turmioon, Nieminen ilmoitti.
Totesimme, että kymmenysten kanssa saivartelun tuloksena nuorempi sukupolvi opetetaan juomaan isiensä tavoin surkeita Pirkka- ja muita oluen litkuja hienojen pienpanimoiden tuotteiden sijaan.
– Juu, näin on. Opettele tässä sitten sivistynyttä eurooppalaista juomakulttuuria, kun siihen ei anneta edes mahdollisuutta. Ei muuta kuin punaviini maitokauppoihin. Ja valkoviini myös, huusi joku nuoremmista kirvesmiehistä.
* * *
Perjantain kahvitunnilla vedimme alkoholiasiaa yhteen. Hallituksessa ongelma on nyt pääministerin käsissä, joten voi olla, että vatulointi prosenttiyksikön kymmenysten kanssa loppuu.
Nieminen oli pannut merkille, että tv-uutisissa Sipilä oli väläyttänyt asian hoitamista maaliin opposition tuella.
– Näinköhän onnistuu. Omatunto se on oppositiollakin, etenkin silloin, kun politiikkaa tehdään, hän pohti.
* * *
Kahvipöydässä taiteellisesti lahjakas timpuri oli ryhtynyt väsäämään pääministerin avuksi ikiomaa alkoholikakkaraa. Tekeleessä oli jo valmiina prosentteja ja pulloja sekä miehiä ja naisia.
Ongelmaksi kakkaran valmiiksi saattamisessa koitui kuulemma omatunnon kysymyksen piirtäminen. Ei löytynyt aiheelle hahmoa, joten piirtäjä ilmoitti lähtevänsä etsimään taiteellista inspiraatiota läheisestä keskiolutbaarista heti töiden jälkeen.
Kuinka ollakaan, neiti taiteilijalle ilmoittautui useita muusia saman tien. Nieminen epäili, että ilman minkäänlaista omatunnon kolkutusta.
