Perussuomalaisten historiallisen Jyväskylän puoluekokouksen laineet ovat lyöneet meidänkin työmaalla. Soinin puoluetta – vai pitäisikö sanoa Soinin entistä puoluetta – on digattu vaihtelevasti meidänkin piirissä, joten siinä joutui muutama kaveri asemoimaan toissa viikolla itsensä uudelleen suomalaisen politiikan kartalle.
Jos se ei ollut helppoa eduskunnassa, ei se ollut sitä meidänkään työmaalla. Jätkät olivat pari päivää koko lailla huuli pyöreänä, ollaanko sitä nyt halla-aholaisia, terholaisia vai mitä lainkaan ollaan.
Mutta sivistyneesti ja riitelemättä kaverit ajatustyötään tekivät, vaikka kahvikopilla yksi jos toinenkin yritti kylvää riitaa aatteelliseen ja arvopohjaiseen turbulenssiin joutuneiden työtoverien keskuuteen. Elementissään oli etenkin vanha Nieminen, joka ei ole koskaan paljon perustanut sen paremmin perussuomalaisten poliittiselle linjalle kuin Soinin sutkautuksille.
* * *
Kun ärsyttäminen ei pariin päivään tuottanut toivottua tulosta, Nieminen ryhtyi analysoimaan maan poliittista tilannetta muka enemmän fakta- ja asiapohjalta. Oli sitä mieltä, että ilmassa on kohtuullisen paljon ideologista ja älyllistä epärehellisyyttä.
– Otetaan nyt esimerkiksi tämä keskustelu arvopohjasta. On melkoista jeesustelua selittää, että perussuomalaisiin jääneiden maltillisimpien edustajien ja ryhmästä lähteneiden jyrkemmän siiven edustajien aatteellinen perusta tai mielipiteet heille tärkeissä asioissa kovin paljon poikkeavat toisistaan, Nieminen ilmoitti.
– Jos suomalaisessa politiikassa joku asia on kuin veteen piirretty viiva, se on näiden kahden ryhmittymän rajalinja. Ja olen aika varma, että myöhempi poliittinen historiankirjoitus tulee todistamaan oikeaksi tämän väitteen, jonka täten nimeän kirvesmies Niemisen aksioomaksi, hän jatkoi.
* * *
Hieman yllättäen Nieminen hyväksyi mukisematta sen, että pääministeri Sipilän hallitus jatkaa perussuomalaisten hajoamisen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olisimme kuvitelleet, että Sipilän hallitukseen perin nuivasti suhtautuva politiikan veteraani olisi käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja vaatinut hallituksen eroa, kukaties jopa ennenaikaisia eduskuntavaaleja.
Joku nuorempi kirvesmies meni Niemiseltä asiaa oikein varta vasten kysymään. Selitys tuli kuin apteekin hyllyltä.
– Se on klopit sillä tavalla, että meikäläinen tuntee perustuslain. Kulloisenkin hallituksen on nautittava eduskunnan, ei yhden tai yhdestä kahteen hajonneen puolueen, luottamusta. Mennään kirjan mukaan vaan, kun kerran luottamusta on, ainakin vielä.
– Ja mitä Sipilän hallitukseen tulee, ei tunkiokaan pöyhimällä parane, Nieminen tuhahteli.
* * *
Vihreiden puoluekokous tarjosi juhannusviikon alkuun uutta hurskastelun aihetta hukattuine äänestyslippuineen. Huomasimme aika pian, että vielä keksimätöntä vitsiä tapahtumasta oli vaikea vääntää.
Ymmärtäähän tuon: puheenjohtajavaalin tuloksen julkistaminen myöhästyi yli viidellä tunnilla, mikä tyhjensi jo kokouspaikalla vitsinikkarien pajatson takaressua myöten.
Viikolla saimme työt siihen pisteeseen, että pääurakoitsija päätti laittaa meidän porukan muutamaksi viikoksi kesälomille. Vaikka ilmat ovat mitä sattuu, olimme sitä mieltä, että loma tulee kaikille tarpeeseen, etenkin työmaan varttuneemmalle väelle.
Päätimme aloittaa kesäloman vieton perinteisin menoin saunaillalla, johon Nieminen lupasi valmistella yhteiskuntapoliittisen alustuksen aiheesta ”Arvopohja, arvovalta ja siirtoäänijärjestelmän haasteet Suomen valtapoliittisessa tyhjiössä”.
