Työmaakopilla tänään porukalla puhuttiin, että on valtiovarainministerin vaihtuminen Urpilaisesta Rinteeseen jotain muuttanut. Emme me politiikan sisällöstä niinkään puhuneet, vaan politiikan kielestä.
Tulihan se nimittäin torstai-illan uutislähetyksessä varsin selväksi, mitä mieltä Rinne oli hallituksen päätöksestä torpata TVO:n ydinvoimaluvan tulo eduskuntaan. Jo miehen naamasta näki, että nyt harmittaa ja paljon.
– Mun mielestä tehtiin tyhmä päätös tänään, Rinne täräyttikin jossain vaiheessa ympärillä hyörineelle toimittajalaumalle.
* * *
Täytyy sanoa, että lause on harvinaisen suoraan sanottu ministeriltä. Yleensä ministerit vastaavassa tilanteessa rustaavat naamalle väkinäisen hymyntapaisen ja kiristävien hampaiden takaa suhauttavat jotain ympäripyöreää ”hyvässä hengessä käydystä keskustelusta” ja muusta joutavasta.
Rinne vaikuttaa olevan toista maata, ja se on virkistävää. Poliitikon pitää uskaltaa näyttää tunteita ja sanankäytön olla sellaista, että viestin ymmärtää sellainenkin äänestäjä, jolla ei ole yliopistoarvosanaa psykologiasta ja rivien välistä lukemisesta.
Eikä Rinne ollut torstai-iltana ainoa, joka näytti tunteensa. Valtiovarainministerin harmitus oli tarttunut myös pääministeri Stubbiin ja elinkeinoministeri Vapaavuoreen. Näinköhän sitä ollaan palauttamassa politiikkaa takaisin politiikkaan?
* * *
Kaikki eivät ole yhtä selväsanaisia. Alkuviikosta Ylen uutisstudioon oli raahattu maan taloutta tutkivan laitoksen – taisi tällä kertaa olla PTT – tutkimusjohtaja kommentoimaan tuoreita työttömyystilastoja.
Kaikki meni mukavasti siihen saakka, kun toimittaja alkoi tivata tutkijalta konkreettisia toimenpiteitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Pienen kaivamisen jälkeen tutkija aloitti vastauksen ”ensinnäkin ansiosidonnaista työttömyysturvaa pitäisi leikat..”
Lause jäi kesken. Äkkiä miehelle tuli tarve selittää, että ei siis määrä leikata, vaan kestoa lyhentää. Epäselväksi kuitenkin jäi, miten työttömien kurittaminen synnyttää uusia työpaikkoja ja vähentää pahenevaa piilotyöttömyttä.
Selittelyä kuunnellessaan Sievänen mietti, että tämäkö nyt sitten oli sellainen freudilainen lipsahdus, tuli vahingossa sanottua, mitä todella ajattelee. Ei olisi yllätys.
* * *
Eläkeratkaisustakin ehdittiin kopilla puhua ennen viikonlopun viettoon lähtemistä. Emme me syntyneestä ratkaisusta juuri muuta ymmärtäneet kuin sen, että töissä joudutaan olemaan pidempään eikä eläkettäkään ehkä tule ihan niin paljon kuin olemme ajatelleet.
Nieminen ihmetteli, mikä oikein on elinaikakerroin, josta on eläkeratkaisun yhteydessä puhuttu. Niemisen mukaan asia olisi hyvä tietää ennen kuin ryhtyy suunnittelemaan omia eläkepäiviään kovin pitkälle.
Hiljaista tuli. Kukaan ei osannut sanoa moisesta kertoimesta mitään. Ja mikä ihme se on, ainoat tutut kertoimet porukalle taitavat olla Veikkauksen pitkävedosta ja raviratojen totopeleistä.
Joten päätimme palata maanantaina työmaalle ja olla miettimästä joutavia.