Kävimme työmaalla talviolympialaisten yhteenvetokeskustelun jo pari päivää ennen kisojen päättymistä. Vanhan Niemisen mukaan sitä ei ole syytä lykätä yhtään pidemmälle: vaikka suomalaisurheilijoiden kaulaan ripustettaisiin viikonloppuna parikin mitalia, kisojen yleisilmeeseen niillä ei ole vaikutusta.
– Juuri nyt suomalaisessa huippu-urheilussa huippua ovat lähinnä vain johtajien selitykset. Muistaakseni herrat julistivat muutama vuosi sitten uhmakkaasti, että vuoteen 2020 mennessä Suomi on huippu-urheilun ykkösmaa Pohjoismaissa. Kun olympialaisten mitalitaulukkoa katsoo, alkaa olla loppukirin paikka, Nieminen totesi.
* * *
Vanha urheilumies ilmoitti antavansa puhtaat paperit urheilijoille. Parhaansa tekevät, mutta aina ei vaan voi onnistua.
– Sitä en sen sijaan sulata, että olympiadi toisensa jälkeen samat herrat käyvät huonosti menneiden kisojen jälkeen selittämässä, että eteenpäin on kyllä menty, mutta nyt vaan kävi näin. Pettymyksiä tuli tuossa ja tuossa lajissa, minkä takia mitalitavoitteesta jäätiin, Nieminen jutusteli.
– Tuntuvat herrat kyllä tietävän, mistä huono menestys johtuu. Hyvä niin, mutta se on kummallista, etteivät johtajat ryhdy korjaamaan asioita. Siitä heille kai maksetaan, ja varmaan aika paljon, hän jatkoi.
* * *
Eniten Niemistä jurppi miesten jääkiekkojoukkueen putoaminen jo puolivälieräottelussa. Ymmärtäähän tuon: mies oli hommannut maksullisen kanavakortin nähdäkseen leijonien pelit livenä.
– Meni nekin rahat kuin Kankkulan kaivoon. Leijonien esitys oli kokonaisuutena surkea. Leijona ei karjunut, vaan pelkäsi häviävänsä. Ja silloin ei voittaa, Nieminen maalaili.
– Mitä päävalmentaja Lauri Marjamäkeen tulee, hän se varsinainen sanaseppo tuntuu olevan. Harvoin olen nähnyt ja kuullut yhtä pihalla olevaa valmentajaa, kun Kanadalle kärsityn puolivälierätappion jälkeen. Olimme varmaan katsoneet eri peliä, hän jatkoi.
* * *
Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: Niemisen mukaan olympialaiset ovat tarjonneet myös ilon hetkiä.
– Mihin suomalainen mies voi hädän hetkellä turvautua? No tietenkin suomalaiseen naiseen. Onneksi meillä on vielä Pärmäkoskia ja kumppaneita. Muuten olisimme mitalitaulukossa Espanjankin takana, hän sanoi.
Mies vilkaisi kelloaan, ryysti loput kahvistaan ja nousi ylös.
– Eiköhän mennä vielä hetkeksi töihin ja lähdetä sitten kotiin jännittämään Niskasen Iivon kultamitalia. Penkkiurheilijan mieli voi olla musta, toivokin mennyt, mutta uskomme ei horju, hän ilmoitti.