Politiikkaa on poikien kanssa taas viikolla puhuttu. Tällä kertaa perussuomalaisista, jotka ovat omintakeiseen tyyliinsä hallinneet viikon poliittista julkisuutta. Ensin puolueen eduskuntaryhmä hoiti tapaus Olli Immosen pois päiväjärjestyksestä vapaaehtoisella eroamisella. Immonen oli ilmeisesti lomallaan miettinyt asioita ja tullut siihen tulokseen, että hänen on parasta erota pariksi kuukaudeksi eduskuntaryhmästä.
Kieltämättä ovela liike; kun eduskunta palaa lomilta, toimittajien on turha kysellä Immosen tekemisistä puheenjohtaja Soinilta, ryhmäjohtaja Terholta tai rivikansanedustajilta. Eihän kohua aiheuttanut mies ole edes eduskuntaryhmän jäsen.
Uskokoon ken haluaa, että Immonen ihan itse keksi erota. Varmaan joku auttoi, ainakin vähän. Kokonaan toinen juttu on, tuliko ongelma tällä hoidettua vai löytääkö puolue edestään sen, minkä taakseen jättää.
* * *
Toinen keskustelunaihe oli puolueen työmieheksi itseään tituleeraavan Matti Putkosen lista. Työmies piti keskiviikkona tuumaustunnin, jonka yhteydessä hän julkaisi listan henkilöistä, jotka ovat jatkaneet perussuomalaisten panettelua ja solvaamista sekä kiihottaneet kansalaisia ja mediaa uhkaaviin vihapuheisiin.
Putkosen listalta löytyi joukko poliitikkoja, pari toimittajaa ja professoria sekä SMP:n entinen puheenjohtaja Pekka Vennamo. Kun listalla oli pääosin vasemmistopoliitikkoja, oli sanomattakin selvää, että etenkin Nieminen tuomitsi jyrkin sanoin operaation.
No ei Nieminen ajatuksineen yksin ollut. Työmiehen operaatiolle on löytynyt vähän ymmärtäjiä. Jopa puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Terho kiirehti ilmoittamaan, että lista on täysin puoluetoimiston tuottama paperi.
* * *
Perjantaina Putkonen jo itsekin myönsi, että ei mennyt hanke ihan putkeen. Samalla hän kiisti astuneensa puoluejohdon tai puoluesihteerin tontille; puoluetoimistolla on vaan väkeä niin vähän, että kaikki tekevät vähän kaikkea.
Yhdessä tulimme viikon viimeisellä kahvitunnilla siihen tulokseen, että aina roiskuu kun rapataan; työmies Putkonen huseeraa siellä ja täällä siihen tahtiin, että väkisinkin tulee huteja.
Huvittavaa episodissa oli se, että epäselväksi jäi, kumpi osapuoli oli loukkaantuneempi, listalle joutuneet vai he, jotka eivät sinne päässeet.
* * *
Se aiheuttaa murhetta, että joulun vietosta kuuluu vain huonoja uutisia. Maan hallitus ei sentään vielä ole harkitsemassa joulun perumista, vaikka muutamat muut kirkolliset pyhät – tai ainakin niiden sijoittelu keskelle parasta työviikkoa – närästävät.
Mutta muuten; verottaja haki Joulupukin kammaria konkurssiin, joten aloimme epäillä, mahtaako niitä lahjojakaan enää tulla edes perheen kilteimmille.
Mutta onhan se oikeasti niin, että koko Joulupukin bisnesidea ilmaisine lahjoineen sopii äärimmäisen huonosti tähän 2010-luvun tehokkuus- ja tuottavuusajatteluun.
