Työmaalla on taas tällä viikolla ihmetelty kansainvälisen politiikan kiemuroita. Niin, ja sitä, miten ne liittyvät kotimaan tapahtumiin.
Meillä on nimittäin harva se viikko joku merkittävä henkilö julkisesti kehunut, kuinka hyvin asiat ovat Ruotsissa. Apua ja neuvoakin on länsinaapurista pyydetty hallitusta myöten, välillä taloudenpitoon, välillä johonkin muuhun. Tuntuu siltä, että joidenkin mielestä ruotsalaiset osaavat kaiken meitä paremmin.
Kun niillä vielä on se kuningas ja viehättävä prinsessa, lapsipuolen asemassahan sitä täällä on oltu jo kotvan aikaa. Ei ihme, jos kansakunnan itsetunto on koetuksella.
* * *
Ruotsalaisia fanittavat saivat lunta tupaan ja kunnolla viime viikolla, kun länsinaapurin uunituore hallitus meni nurin jo ensimetreillä. Ruotsissa oli valtiopäivävaalit syyskuussa, mutta niin vaan he joutuvat järjestämään uudet vaalit jo maaliskuussa, noin kuukautta ennen Suomea, jossa edellisen kerran äänestettiin eduskunnan kokoonpanosta vuonna 2011.
Eli ei se länsinaapurin paljon kehuttu blokkipolitiikka sittenkään aivan erehtymätön ole. Toista se on meidän systeemi, jossa hallituskoalitiot vaihtelevat kulloisestakin vaalituloksesta riippuen. Ja uusia vaaleja ei tarvitse järjestää, vaikka ministerit vaihtuvat ja puolueita lähtee hallituksesta oppositioon.
Joten tulimme kahvitunnilla siihen tulokseen, että eiköhän pääministerin tai eduskunnan puhemiehen kannattaisi kutsua Ruotsin politiikan eturivi, tutkijat ja muuta asiasta kiinnostuneet vaikka viikoksi Suomeen ottamaan oppia, miten politiikkaa oikein hoidetaan.
* * *
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut suomalaisten onnellisuutta. Suurista kaupungeista onnellisimmat asukkaat löytyvät Porista. Viimeisen neljän viikon aikana yli puolet kyselyyn vastanneista porilaista tuntenut itsensä onnelliseksi.
Todennäköisesti osa porilaisten viimeaikaisesta onnellisuudesta johtuu liitto-orava Salme Pasin menestyksestä Putous-hahmokilpailussa ja on siinä mielessä ohimenevää, mutta siitä huolimatta tutkimuksen tuloksia on pidettävä huolestuttavina.
Satakuntalaiset ja etenkin porilaiset ovat maankuuluja ainutlaatuisesta yrmeydestään, mitä on mahdotonta oppia tai kopioida. Sievänen tähdentää, että se ei ole epäystävällisyyttä tai huonoa käytöstä, pikemminkin tapa suhtautua elämään iloineen ja suruineen.
Onhan se surkeaa, jos tällainen suomalaisuuteen hyvin sopiva harvinainen luonteenpiirre uhkaa joutua uhanalaiseksi. Joten arvon porilaiset, nyt järki käteen, turha myhäily ja ilakointi sikseen ja palatkaa äkkiä entiselleen.
