Työmaalla viikolla totesimme, että tässä maassa on kahdenlaisia talkoita eli pohjalaisittain kökkiä. On sellaisia, joihin kansalaisia kannustetaan, melkeinpä pakotetaan, ja sitten sellaisia, joihin ei missään tapauksessa pidä ryhtyä.
Maan hallitus on ”Suomi nousuun”-innostuksessaan puhunut suu vaahdossa talkoohengen tarpeellisuudesta. Erityisesti sitä henkeä pitäisi juurruttaa työelämään ja palkkatyöhön. Kauhulla olemme odottaneet, mitä kokeiluja hallitus asian tiimoilta vielä keksii.
Mutta annas olla, jos menet ottamaan omin lupinesi lapion ja rautakangen käteesi ja menet tasoittelemaan valtion vastuulle kuuluvaa kylätietä, johan saat viranomaiset niskaasi. Hyvässä lykyssä pääset putkaan ja oikeuteen.
***
Esimerkki täysin edesvastuuttomista talkoista tulee Etelä-Pohjanmaalta, Alavudelta. Paikallisen Kätkänjoen kylän asukkaat kyllästyivät huhtikuussa kylätien surkeaan kuntoon ja järjestivät talkoot pahimpien kuoppien tasoittamiseksi.
Sehän ei paikalliselle ELY-keskukselle sopinut. Virkamies ilmoitti, että tienkorjauspuuhiin ei maallikoilla ole mitään asiaa. Liikenneturvallisuus vaarantuu, varusteet ovat talkoolaisilla varmasti puutteelliset ja kurssitkin käymättä.
Kun vielä monttuihin laitettu sorakin on väärän sorttista, auton kumitkin voivat vaikka puhjeta. Virkamiehen ohje oli soittaa Liikenneviraston palvelunumeroon, jos tien huono kunto haittaa. Linja on kuulemma auki ympäri vuorokauden.
***
Nieminen ryhtyi muistelemaan vanhoja hyviä aikoja, jolloin Destiakin oli vielä TVH. Pidempi versio kirjainlyhenteestä taisi olla Tie- ja vesirakennushallitus. Nieminen kertoi ikivanhan vitsin aamusta, jolloin TVH:n työntekijät olivat unohtaneet ottaa työkalut mukaan työmaalle.
–Menivät sitten läheiseen taloon soittamaan konttorille tiemestarille, että mitä nyt tehdään; työmaa on täällä, mutta lapiot, kanget ja haravat siellä. Mestari mietti hetken ja ilmoitti: ”Laitan auton tuomaan työkalut. Nojatkaa sen aikaa toisiinne.”
–Eteläpohjalaisten ely-keskus näyttää talkoolaisten osalta jatkavan vanhaa perinnettä. Parempi on Alavudellakin unohtaa kökät, nojata vaan toisiinsa ja odottaa, että urakoitsija ehtii loppukesästä tiekarhun kanssa paikalle, Nieminen veisteli.
***
Kun tuosta paikallisesta sopimisesta niin paljon puhutaan, me sitä taas kerran kokeilimme. Sievänen esitti pari viikkoa sitten kahvitunnilla, että mitä jos viihtyisimme muutamana päivänä työmaalla hieman pidempään ja pitäisimme helatorstain jälkeisen perjantain vapaata.
Sehän tietenkin kaikille sopi. Joku tosin huomasi yhden nuoremmista kirvesmiehistä olevan lomilla ne päivät, jolloin muut tekivät tunnit sisään. Ei tullut siitäkään paikallisen sopimisen ongelmaa ja estettä.
Porukalla päätimme, että ei nuoren miehen tarvitse perjantaina kuikuilla yksin työmaalla. Saa hänkin olla päivän poissa, kunhan huolehtii seuraavan saunaillan juomapuolen tarjoiluista.
