Television eli töllön ohjelmatarjonta on ollut työmaan kahvitunnin vakioaiheita niin kauan kuin Sievänen muistaa. Vuosien varrella on ruodittu niin yksittäisiä ohjelmia kuin televisiokasvoja välillä hyvinkin tarkkaan.
Taas tällä viikolla uhrasimme paljon aikaan sen miettimiseen, miten kotimaiset televisio-ohjelmat syntyvät ja miten ihmiset niihin valiokoituvat. Sellaiseen lopputulokseen tulimme, että on kanava tai ohjelma-aihe mikä tahansa, aika usein ruudussa seikkailee entinen mäkihyppääjä Niemisen Toni.
Välillä Toni juontaa ravilähetyksiä, sieltä rientää kommentoimaan mäkihyppyä, leikkimielisissä urheiluvisailuissakin hänet on nähty, uusin aluevaltaus näyttää olevan asiantuntijan rooli parisuhdeohjelmissa. Niin että on se vaan nuoreksi mieheksi melko monitaitoinen mies.
***
Totuuden nimessä on myönnettävä, että ei Niemisen Toni suinkaan ole ainoa televisio-ohjelmien vakiokasvo. Niin se vaan on, että toiset vaan viihtyvät ruudussa ja sopivat sinne paremmin kuin toiset. Osa varmaan telkkariin myös pyrkimällä pyrkivät, etenkin poliitikot.
Kansanedustajista paras tilanne on kokoomuksen Hjallis Harkimolla. Hänellä on maan suurimmalla kaupallisella kanavalla oma talk show, jossa Hjallis haastattelee mielenkiintoisia henkilöitä muun muassa politiikan ja talouden saralta.
Asiasta keskiviikon kahvitunnilla keskustelimme ja pidimme järjestelyä perin erikoisena etenkin kun Hjallis ei edes ole eduskunnan ainoa saati paras televisiojuontaja. Onhan siellä muun muassa Maria Guzenina ja Timo Harakka. Ja Alatalon Mikko, joka veti legendaarista Iltatähteä jo 1970-luvulla.
-Kokoomuksen juonia, kokoomuksen juonia, vanha Nieminen totesi.
***
Merkille oli pantu sekin, että joku kanava lähettää taas kerran Harrison Fordin tähdittämät Indiana Jones-elokuvat. Kekseliään arkeologin vauhdikkaat seikkailut on esitetty televisiossa melkein yhtä monta kertaa kuin James Bondit, siis noin kymmenen kertaa.
Yksimielisesti totesimme, että ei meillä sinällään ole mitään uusintoja vastaan, mutta sellaista ehdottaisimme, että aina silloin tällöin joihinkin elokuviin tehtäisiin vaivihkaa kokonaan uusi loppu.
Ajatelkaa nyt: eläkeläinen istahtaa perjantai-iltana katsomaan tuttua Hercule Poirotia kuudennen kerran, elokuva etenee tutusti ja turvallisesti aina siihen saakka, kun Hercule kutsuu kaikki elokuvan roolihahmot samaan tilaan kuulemaan syyllisen nimen.
Mutta tällä kertaa syyllinen ei olekaan hovimestari vaan vainajan veljenpoika. Mahtaisi siinä papalla iltatee lipsahtaa väärään kurkkuun.
