Insinööri-lehti

Merjan firman BMW

Kyllä sitä taas täytyy ihmetellä isojen johtajien osaamattomuutta. Tuorein esimerkki on Kuntien eläkevakuutus Kevan toimitusjohtaja Merja Ailus esikuntineen. Luulisi sitä noin isossa firmassa osata edes yksi autokauppa hoitaa yleisesti hyväksyttävien pelisääntöjen mukaan, mutta nähtävästi ei sitten kumminkaan.

Helsingin Sanomat kertoi Ailuksen ja Kevan autokaupoista, joissa Ailuksen Mersu oli päivän verran Kevan omistuksessa, kun työantaja hankki toimitusjohtajalleen työsuhdeautoa. Eikä ihan mitä tahansa autoa, vaan avo-Bemaria nahkasisustuksella.

Eihän tällainen järjestely ihan tavatonta ole yksityishenkilöiden autokaupoissa, kun käytetystä rassista halutaan kivuttomasti eroon. Mutta Keva ei ole autokauppias Kartio eikä Ailus Pertti ”Pera” Kiilopää; kyllä Kevan toimitusjohtajan työsuhdeauton hankinta pitää sujua ilman ylimääräisiä kiemuroita.

* * *

Kun Kevan autokaupoissa vielä tulkittiin hankintalakia varsin omaperäisesti ja Ailuksen asuntoedun verotuksenkin kanssa on ollut ongelmia, Kevan hallituksen oli pakko kokoontua kriisikokoukseen. Palaverit on pidetty, sisäisen selvitysmies asetettu ja toimitusjohtaja jatkaa hommissaan, ainakin toistaiseksi.

Ei siinä mitään, jatkakoon, mutta selittää eläkeyhtiön hallitus mitä tahansa, yhtiön ja sen toimitusjohtajan maine on saanut kolhun, jonka oikomiseen tarvitaan yksi jos toinenkin kallispalkkainen maineenhallinta- ja viestintäkonsulentti.

Autokaupasta syntyi muutaman päivän ajaksi sellainen riemu ja julkinen repostelu, että oksat pois. Ja kuten tällaisissa kohuissa tapana on, paljon on taas puhuttu itse aidasta mutta myös aidanseipäistä.

* * *

Sievänenkin joutui itselleen selvittämään, mikä on auton tupakointivarustus, kun toimitusjohtaja oli ollut sellaista vailla. Jossakin kun luki, että jo on aikoihin eletty, kun työsuhdeautoon pitää hommata sellaiset nahkapenkit, jotka kestävät palavia tupakantumppeja.

Mutta ei hätää, ei Ailuksella ollut aikomustakaan käyttää avo-Bemarin hienoa nahkaverhoilua tuhkakuppina, pikemminkin päinvastoin. Tupakointivarustus tarkoittaa tupakansytytintä ja tuhkakuppien asennusta etupenkin lisäksi taakse.

Mitä varustelun hintaan tulee, ei muuten ole kallis edes jälkiasennuksena. Jos vähänkin osaa tingata, autoon sopivan sytkärin saa Biltemasta vitosella.

* * *

Eräs yhteiskunnallinen keskustelija puolestaan päivitteli, että ai kauheaa, näinkö meidän eläkevaroja hoidetaan. Voihan sitä tietenkin noinkin pohtia – etenkin jos on kunnalla töissä – mutta kyllä episodin moitittavuus on jossain muualla.

Tuskin Kevan onneton autokauppa ja asuntoremontit tykötarpeineen eläkeyhtiön taloutta saati olevia ja tulevia eläkkeitä vaarantavat. Moitittavaa eläkeyhtiön järjestelyistä kyllä löytyy, eikä edes vähän. No, ilmeisesti tällaisissa tilanteissa suhteellisuudentajun, mittasuhteiden ja viileän harkinnan säilyttäminen on vain vaikeaa.

Sievänen toteaa kuin entinen eduskunnan puhemies ja pääministeri Paavo Lipponen vuonna 2002 eduskunnassa: ”Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu.”