Täytyy tähän alkuun heti tunnustaa, että meillä on tällä viikolla ollut työmaalla poikkeuksellisen paljon erimielisyyttä. Tiukkasävyiset keskustelut eivät kuitenkaan ole koskeneet työehtoja eivätkä muutenkaan työmaan asioita, vaan sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn maanantaista televisiohaastattelua.
Rätyhän on henkilö, joka lääkärin toimen harjoittamisen ohessa harrasti takavuosina verosuunnittelua erilaisin yritysjärjestelyin. Kohuahan siitä syntyi, minkä takia Yle kutsui ministerin alkuviikolla haastatteluun.
Räty oli haastattelussa hyvinkin katuvan oloinen, mutta jo tiistaina kävi ilmi, että aivan kaikki eivät olleet vakuuttuneita ministerin sanoista, ei ainakaan meidän työmaalla.
* * *
Eläkeiän kynnyksellä oleva, yleensä harkitsevan viisas Nieminen sen aloitti ihmettelemällä ”nuoremman sukupolven siekailemattomuutta, suoranaista häikäilemättömyyttä”.
– Veroeduista kyllä nautitaan ja niitä vaaditaan lisää, mutta kun pitäisi alkaa kasvattaa yhteistä kakkua, tehdään kaikki mahdollinen, ettei vaan veroja tarvitsisi maksaa. Ja sitä vielä kutsutaan työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Mikä näitä nykyajan nuoria vaivaa, Nieminen sivalsi.
Eihän siitä tietenkään kaikki tykänneet. Nuoremmat kaverit muistuttivat maksaneensa aina kiltisti veronsa siitä lähtien, kun koulusta töihin pääsivät. Kovaäänisen keskustelun kuluessa Sievänen ymmärsi, mitä sukupolvien välinen kuilu voi pahimmillaan tarkoittaa.
* * *
Viikon mittaan laineet laantuivat. Loppuviikosta olimme jo kohtuullisen yhtä mieltä siitä, että suhtautuminen verojen maksamiseen ei niinkään riipu syntymävuodesta. Juuri kukaan ei veroja rakasta, toisilla vain on helpompi yrittää niitä vältellä, aina joku tekee kaikkensa kiertääkseen verot, laillisesti tai laittomasti.
Olimme myös jokseenkin yhtä mieltä siitä, että kyllä veroista hyötyäkin on. Verot ja veroluonteiset maksut on hyvinvointivaltion tukijalka, jota ei auta liikaa rapauttaa.
Yksimielisyys verojen siunauksellisuudesta oli niin liikuttavaa, että siitä olisi saanut hyvää aineistoa Iloisten veronmaksajien jäsenkampanjaan.
* * *
Taas alkaa se aika vuodesta, kun naapuri soittaa ja pyytää apua kesämökin laiturin nostamiseen. Mentävähän se on jo pelkästään naapurisovun takia. Ja on siitä avuliaisuudesta sekin hyöty, että pysyy naapurin rapukestien kutsulistoilla, ei nyt sentään joka vuosi, mutta silloin tällöin kumminkin.
Niin, tiedoksi vaan, ei siellä nostourakan jälkeen rannalla mitään pimeitä palkkoja makseta. Joskus viime vuosituhannella naapuri lykkäsi talkoolaisille kossupullon käteen kiitokseksi. Kustannustietoinen kaveri on tietenkin seurannut aikaansa; nykyään vaivanpalkaksi irtoaa kohtuuhintainen leka skottilaista viskiä, joskus jopa konjakkia.
Sellainen tuli viikolla mieleen, että pitäisikö tätä perinnettä ja talkoopulloa alkaa kutsua Rädyn hengessä työn ja perheen yhteensovittamiseksi. Siinä on vaan se huono puoli, että alkoholilla on harvoin perhe-elämää parannettu, pikemminkin päinvastoin.
