Niin, meillä on tällä menolla kehkeytymässä virkavallan ja hallinnon puolelle ongelma. Poliisiasioista vastaava ministeri Päivi Räsänen kuuluu menettäneen luottamuksensa poliisijohtoon.
Jos uutisiin on luottamista, se ei ole ihme. Etenkin huumepuolella roistoja näyttää jahtaavaan sellaisiakin poliiseja, joiden oikea paikka olisi kalterien toisella puolella.
Ministerin ilmaisema epäluottamus on yleensä tarkoittanut joillekin potkuja. Helsingin poliisilaitoksen eri johtotehtäviin haetaan pian kukaties useampaakin rehellistä poliisimiestä tai -naista, mutta löytyykö sellaisia, jotka täyttäisivät ministeri Räsäsen tiukoiksi tiedetyt maalliset ja hengelliset kriteerit?
* * *
Toinen oppositiojohtajista, Juha Sipilä ryhtyi puolestaan Keva-casen innoittamana vastustamaan poliittisia virkanimityksiä. Kuten arvata saattaa, siitähän riemu syntyi. Torstain eduskunnan kyselytunnilla kansanedustajat oikein kilvoittelivat siitä, kuka osaa pontevammin tuomita tämän suomalaista yhteiskuntaa rapauttavan paheellisen toiminnan.
Kansa tietysti tykkää tyyliin ”vihdoinkin joku nostaa tämän esille”, eikä ihme.
Kansalaiset, jotka eivät voi lähteä edes päivittäisille ruokaostoksille ilman paperille kirjoitettua muistilistaa, eivät muista, että poliittisia virkanimityksiä on tässä maassa paheksuttu vuosikymmenet pääsääntöisesti sen mukaan, onko virantäytöissä saama- vai häviöpuolella.
* * *
Poliittisten virkanimitysten kauhistelun sijaan Sievästä kiinnostaisi tietää, kuinka paljon Helsingissä ja muualla Suomessa asuu kallispalkkaisia herroja ja rouvia komeissa työsuhdeasunnoissa, joissa verotusarvot ovat käypään vuokraan verrattuna alakantissa. Siinä voi nimittäin saada kuukaudessa puhtaana käteen vähintään yhden kioskimyyjän bruttopalkan.
Jokainen voi itse tykönään laskea – jos osaa – hyödyn, jos asut kämpässä, josta pitäisi maksaa kuusi tonnia vuokraa, mutta verottaja määrittelee verotusarvon hädin tuskin puoleen. Luulisi edes verottajaa kiinnostavan tällainen viive asuntojen verotusarvoissa.
Sievänen veikkaa, että jos veron joutuisi maksamaan lähellekään asunnon todellisesta arvosta vuokramarkkinoilla, moni asuntoedun ottanut asuisi paljon vaatimattomammin.
Ja mikä parasta, kansalla olisi vähemmän kauhisteltavaa.
* * *
Sieväsen työkaveri oli keskiviikkona Helsingissä Black Sabbathin keikalla. Kaveri oli seuraavana päivänä työmaalla oudon totinen ja hiljainen, mikä sai Sieväsen epäilemään, että keikka oli ollut 1970-luvulta lähtien bändiä fanittaneelle heviäijälle paha pettymys.
Päinvastoin. Soitto oli sujunut ja 1940-luvun loppupuolella syntyneet pelimannit hyvässä iskussa. Mies pelkäsi upean keikan vaikuttavan Suomessa käytävään eläkekeskusteluun.
– Sitä vaan mietin, että toivon mukaan katsomossa ei ollut hallituksen herroja. Jos ne näkivät, kuinka hyvin jalka nousee vielä kuusikymppisinä miehiltä, joiden elintapojensa puolesta pitäisi olla ollut haudassa jo kotvan aikaa, minä en pääse eläkkeelle edes kasikymppisenä, hän murehti.
