Yleisesti arvellaan, että työmarkkinatoimintaan liittyviä kirjainlyhenteitä on vaikea oppia ja omaksua. Yhtä vaikea on kuulemma saada selkoa työmarkkinapolitiikan organisaatiorakenteista; on keskusjärjestöä, liittoa ja neuvottelujärjestöä.
Tottahan tuossa on vähintään toinen puoli. DTL kuulostaa enemmän turkulaiselta musiikkitapahtumalta kuin kirkon palkollisten edunvalvojalta. Eikä voi satunnaista asianharrastajaa kovin moittia, jos vaikka YTY, YTN ja YKL menevät kerran tai pari puheessa sekaisin.
* * *
Palkansaajien puolustukseksi on tässä kohtaa sanottava, että minkäs teet, kun ammatti- ja koulutusnimikkeet ovat pitkiä kuin nälkävuosi, organisaatio- ja neuvottelurakenne hajanainen ja monimutkainen; sellaisesta vaan syntyy lukuisa joukko toinen toistaan muistuttavia kirjainyhdistelmiä.
Sen sijaan voi pontevasti ihmetellä, miksi esimerkiksi valtion virastot, liikelaitokset ja muut ottavat tai vaihtavat nimekseen sanan, joka ei tarkoita yhtään mitään.
* * *
Asia tuli Sieväsen mieleen keskiviikkona iltauutisia katsoessa. Uutinen koski e-pillereiden haitallisia sivuvaikutuksia terveydelle. Studioon oli kutsuttu asiantuntijaksi herrashenkilö, jonka nimen ja ammatin perässä luki Fimea.
Uutistenlukijan työtä ei riittävästi vaikeuttanut käsiteltävän aiheen hankaluus. Ensimmäinen tehtävä hänellä oli selvittää kuulijoilleen, että mikä on Fimea, minkä ihmeen takia juuri kyseinen asiantuntija on haalittu kommentoimaan e-pillereiden vaarallisuutta.
Kävi ilmi, että itse asiassa Fimea ei suoranaisesti olekaan vain Fimea, vaan lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, joka joskus taidettiin tuntea Lääkelaitoksen nimellä.
Jokainen voi itse tykönään miettiä, mikä edellä mainituista nimistä kertoo eniten, mikä vähiten kyseisen viranomaisen toiminnasta.
* * *
Sama pätee muuten Itellaan, valtion firmaan, jonka toimialaan kuuluvat muun muassa sanomalehtien, vanhanaikaisten kirjeiden ja ikävien laskujen käsittely ja jakelu asiakkaille eri puolilla Suomea.
Itella oli ennen lyhyesti ja ytimekkäästi Suomen Posti. Tapahtui mitä tapahtui, kaikki tiesivät, mistä on kysymys. Esimerkiksi kelpaa ikävä juttu maaseudulta 1960-luvulla.
Tuvassa ikkunasta ulos katsellut pikkupoika parkaisi yhtäkkiä ”Musti puri postia”. Mummo tiesi saman tien talon kiukkuisen koiran käyneen taas kerran postinkantajan kimppuun. Itellan kanssa olisi voinut olla vaikeampaa.
* * *
Entinen hiihtäjä Janne Immonen on myöntänyt käräjäoikeudessa puhuneensa ”osin totuudenvastaista tietoa” vuonna 2011, kun oikeus edellisen kerran käsitteli suomalaishiihtäjien surullisen kuuluisia seikkailuja epon ja muiden dopingmömmöjen luvatussa maassa.
Kyllä juristit ovat taitavia; ennen vanhaan tuota ”osin totuudenvastaista tiedon puhumista” kutsuttiin lyhyesti ja ytimekkäästi valehteluksi.
