Järjestimme työmaakopilla viikon päätteeksi pitkästä aikaa oikein äänestyksen, tai pikemminkin mielipidemittauksen. Ei meitä kiinnostanut tällä kertaa Tanssii tähtien kanssa -kilpailun seuraava putoaja, ei edes se, onko Kissi Vähä-Hiilari parempi Putous-hahmo kuin porilainen ay-jyrä Salmen Pasi.
Meillä oli kuulkaa paljon vakavammat asiat mielessä. Käsinostolla arvuuttelimme kuluneen viikon kansainvälispoliittisen kriisin lopputulosta; siis löytyykö Tukholman saaristosta tälläkään kertaa sukellusvenettä vai ei.
Äänestyksen tulos oli länsinaapurin sukellusvenemetsästäjien kannalta varsin musertava; ilmaan ei noussut ensimmäistäkään kättä. Joten jos meiltä kysytään, ruotsalaiset kommodorit voivat huoletta kutsua joukkonsa takaisin, mitään ei mereltä löydy.
* * *
Tietäähän sen, että etenkin kun on kyse ruotsalaisista, jahti on herättänyt työmaalla hilpeyttä pitkin viikkoa. Jopa siinä määrin, että perjantain käsiäänestyksen tulos alkoi herättää muutamissa jo säälinsekaisia tunteita.
– En mää sittenkään oikein tiedä, ehkä sieltä merestä saattaa sittenkin jotain löytyä, joku nuorempi kirvesmies uskaltautui piipittämään tunteensa oikein ihmisten ilmoille.
Sievänen laittoi miehen oitis ojennukseen toteamalla, että löytyyhän sieltä, tai on löytynyt jo. Kaloja, tyhjiä pulloja ja muuta romua pilvin pimein, ja mitä vieraan vallan kumipukuisiin agentteihin tulee, sekin osoittautui umpiruotsalaiseksi eläkkeellä olevaksi kalastajaksi.
* * *
Huumori sikseen, olemme me ruotsalaisten sukellusvenejahtia pohtineet myös puolivakavasti, suorastaan sotilaallisesti. Suomen historian hyvin tunteva varttuneempi väki on harmitellut sitä, että vuonna 1947 solmittu Pariisin rauhansopimus kieltää tykkänään Suomen merivoimilta sukellusveneet.
Totesimme siihen taipumisen olleen silloiselta valtiojohdolta jokseenkin paha virhearvio, jos siinä tilanteessa suomalaisilla ylipäätään oli mahdollisuus joitain arvioita tehdä. Meinaan, jo yksikin suomalainen sukellusvene olisi sodanjälkeisinä vuosikymmeninä riittänyt vahvistamaan Suomenlahden puolustusta sekä Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä.
Otetaan nyt esimerkiksi nämä länsinaapurin tuloksettomiksi osoittautuneet sukellusvene-etsinnät. Jos meillä olisi yksikin vedenalainen paatti, voisimme joka kerta pelastaa ruotsalaisten kasvot valehtelemalla, että oikeassa olette, sukellusvene se oli, förlåt oss, meidän ainokainen sattui harhautumaan reitiltä teidän puolelle.
Sievänen veikkaa, että tällainen diplomaattinen ele ei jäisi ruotsalaisilta huomaamatta, varmasti maksaisi ajan kanssa itse itsensä takaisin.
