Luonnollisesti olen luottamushenkilönä seurannut tiiviisti käynnissä olevia TES-neuvotteluja. Minua ihmetyttää jatkuva kädenvääntö ja saamattomuus. Teknologiateollisuuden neuvotteluja on käyty viime vuoden elokuusta asti, mutta mitään näkyvää ei ole saatu aikaan.
Olemme ylittäneet sopimuksen aikarajat, koetelleet sovintolautakunnan ja nyt olemme jälkivaikutusajalla. Tiedän, että isojen asioiden läpikäynti ja konsensuksen löytäminen vaatii aikaa, mutta sitä on myös ollut.
Missä on neuvottelutulos? On toki realismia, että neuvottelutulosta ei synny ennen kuin molempien osapuolten neuvottelijat ovat tähän valmiit sitoutumaan. Tämän jälkeen osapuolten hallinnot vielä käsittelevät neuvottelutuloksen ja työehtosopimus joko syntyy, tai sitten ei.
Neuvottelut tuntuvat vaan venyvän. Todennäköisesti aikarajojen paukkumista ei voi vain laittaa neuvottelijoiden osaamattomuuden tai saamattomuuden piikkiin. Riidatonta lienee esimerkiksi se, että valtionhallinto on ottanut hyvin aktiivisen roolin tuodessaan lukuisen määrän työmarkkinoita koskevia lakimuutoksia.
Työmarkkinoiden evoluutio on vaihtunut revoluutioksi.
Kyse ei enää ole valtion sekamarkkinatalouden purkamisesta vaan kapitalismista, jossa kaikki arvo määräytyy avoimilla markkinoilla, markkinoiden ehdoilla. Tavoitteena ei edes taida olla konsensus yhteisestä sopimisesta.
Menossa on vallan uusjako, pyrkimys purkaa hyväksi koettuja käytänteitä ja muuttaa sopimuksia vastaamaan tulevaa lainsäädäntöä. Yritykset ja elinkeinoelämä ovat hyvin mukana valtiovallan suunnittelemassa muutoksessa, myhäilevät tyytyväisenä ja tehostavat omilla viesteillään työmarkkinoilla käynnissä olevaa murrosta.
Työmarkkinoiden evoluutio on vaihtunut revoluutioksi, mutta sillä on hintansa. Sopimukseton aika tuo mukanaan häiriöitä työmarkkinoilla. Sitä saa mitä tilaa, sanotaan.
Muissa henkilöstöryhmissä olemme jo nähneet ilmoituksia painostustoimista ja kokeneet lakkoja työpaikoilla. Vientiteollisuuden arvostama työrauha on nyt kyseenalainen, uhan alla. Ilman sopimusta ei meillä myöskään ole velvoitetta katsoa vain sivusta pitkiksi venyviä neuvotteluja.
Näyttää siltä, että olemme tulleet tilanteeseen, että perinteinen sopiminen on strategisesti unohdettu ja tavoitteena onkin puhdistus. Kun näin ajattelee, kaikki nykyiset toimet ja neuvottelujen venymiset näyttävät loogisilta, saavat oikeassa olemisen tunteen aikaan. Yhteiskunnassamme tavoitellaan thatcherismin suomalaista versioita.
Vanhan viisauden mukaan markkinat kyllä tietävät. Markkinoilla kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja määrittävät käyvän arvon. Juuri nyt työmarkkinoilla puhaltaa, ja oikein kunnolla. Nähtäväksi jää, miten tasapaino löytyy, milloin nimiä pannaan paperiin ja minkälaisten vaiheiden kautta.
Lasse Laurikainen
Kirjoittaja on teknologiayhtiö Nokian ylempien toimihenkilöiden luottamushenkilö Espoossa.
