Kesäkaravaanin ensimmäinen urheiluhenkinen Sporttibrunssi katettiin Pohjois-Karjalan Insinöörien toimistolle Joensuussa Jukolan viestin yhteydessä. Jos alkukesästä sää oli aiheuttanut huolta, niin lauantai alkoi aurinkoisena ja lämpimänä.
Jouko Malinen on Insinööriliiton edunvalvontapäällikkö, mutta Joensuussa ja Sporttibrunssilla hän oli ennen kaikkea suunnistaja ja Jukola-konkari. Hänellä oli yöllä edessään 41. kisa Jukolan viestissä.
– Jukolan viestissä on aivan oma tunnelmansa, joka saa lähtemään mukaan vuosi toisensa jälkeen, Malinen kertoi.
Malisen brunssipaikan seinälle kiinnittämä kartta herätti muidenkin suunnistajien kiinnostuksen ja kirvoitti keskustelua tulevasta kisasta. Kilpailijat ennakoivat, että reitti tulisi olemaan vaativa. Yksi porukalla pohdittu kysymys oli, missä kohtaa kisaa erot alkavat syntyä.
Pelkkä vauhti ei riitä
Naantalista kisoihin tullut Markus Mononen osallistui Jukolan vistiin Kemiön Kiilojen joukkueessa. Hänellä innostus suunnistukseen heräsi jo lapsena isän ja isoisän jalan jäljissä. Armeijan jälkeen harrastukseen tuli viiden vuoden tauko, kunnes kipinä syttyi uudestaan.
– Onneksi on tässä vielä hyvin aikaa suunnistaa ja kilpailla. Yksi suunnistuksen hienoista puolista on, että kilpailuissa on sarjoja kaikenikäisille, Mononen totesi.
Jukolan viestiin Mononen on osallistunut kahdeksan kertaa. Kotimaan kisojen lisäksi hän on käynyt suunnistamassa myös ulkomailla.
Monosella ja Malisella riittikin eksoottisia kokemuksia vaihdettavaksi subtrooppista metsistä viheliäisiin piikkipensaisiin. Asiaan vihkiytymättömät pöytäseuralaiset kuuntelivat silmät ymmyrkäisinä kisatarinoita siitä, kuinka varomaton kilpakumppani oli karauttanut vauhdilla maastoon ja päätynyt napaa myöten upoksiin suohon.
– Suunnistuksessa pelkkä vauhti ei riitä, vaan päänkin pitää kestää, Mononen tuumasi lajin vaativuudesta.
Mikkeliläisellä Kimmo Ristolaisella oli edessään ensimmäinen Jukola suunnistus. Hän innostui kisasta, kun kuuli, että työpaikan porukassa oli paikkoja vapaana. Niinpä Ristolainen suunnisti Etelä-Savon Energian joukkueessa. Joensuun yölliselle metsätaipaleelle hän oli lähdössä rennoin mielin.
– Kunhan ei kovin pahasti eksyisi ja pääsisi ehjänä maaliin, Ristolainen kuvasi odotuksiaan oman kisan suhteen.
Hän harmitteli, että kisoihin valmistautumista oli häirinnyt pitkittynyt flunssa. Ristolainen kiitteli, että Sporttibrunssi oli oivallinen tankkaus tulevia koitoksia varten. Lisäksi suunnistajat saivat multa osallistujilta matkaan onnen ja menestyksen toivotuksia.
Kesätapahtumia joka makuun
Joensuu-Jukolaan saapui noin 16 500 suunnistajaa, mutta se ei kaupungille riittänyt, vaan samaan aikaan järjestettiin myös Osuuskaupparock. Alueasiamies Marjo Nykänen kertoi, että hotellin aamiaisella porukan selkeä kahtiajako oli ollut hupaisaa seurattavaa.
– Oli urheilutrikoisiin pukeutuneita nuoria naisia, jotka valmistautuivat energisinä tulevaan kisaan. Ja sitten oli tukkapystyssä ja vähiltä unilta kahvin ääreen raahautuvia juhlijoita, Nykänen naurahti.
Myös Pohjois-Karjalan Insinöörit olivat aloittaneet juhlimisen jo perjantaina perinteisessä Kesäinssi-tapahtumassa. Kesäinssin ajankohta oli tänä vuonna poikkeuksellisen aikainen, mutta yhdistyksen puheenjohtaja Piia Räsänen kiitteli, että tupa oli täynnä ja tapahtuma erittäin onnistunut.
Teksti ja kuvat: Minna Virolainen, Insinööriliitto