Suurin osa vesiverkostoista sijaitsee maanpinnan alla. Vesihuoltoverkoston voi oikeastaan jakaa kolmeen osaan.
– Ne ovat talous-, jäte-, ja hulevesiverkostot, insinööri Leevi Vähämaa Turun Vesihuollosta kertoo.
Turun Vesihuolto Oy vastaa Turussa talousveden jakelusta niin yksityisille kuin teollisuuden asiakkaille, jätevesien keräämisestä sekä vesihuoltoverkoston kunnossapidosta. Vesitornit toimivat merkittävässä roolissa jakelun tasaisessa toiminnassa, missä asiakaskunta koostuu 200 000 henkilöstä.
Turun Seudun Vesi tuottaa talousveden useille asiakaskunnille mukaan lukien Turulle, ja Turun Seudun Puhdistamo Oy vastaa jätevesienkäsittelystä. Jäteveden kuljetuksessa käytetään apuna pumppaamoja, joilla jätevesi saadaan liikutettua verkostossa eteenpäin. Jätteestä puhdistetun veden matka jatkuu Itämereen.
Infran pitää toimia
Keväisin lumien sulamisen myötä tukkeutuvat katukaivot ovat puolestaan osa hulevesiverkostoa ja ovat keskivertoa raskaammalla kuormituksella. Hulevettä ei käsitellä samaan tapaan kuin jätevettä, mutta sade- ja sulamisvesien käsittely vaatii toimivaa infraa.
Hulevesiverkoston osaksi on pyritty viime vuosina rakentamaan niin sanottuja viivytysrakenteita, kuten valuma-altaita. Niiden avulla yritetään estää, ettei kuormitusta tule liian paljon yhteen verkoston osaan.
– Jos vaikka kuvitellaan, että sataa vettä kaatamalla kaksi päivää, tällä pystytään rauhoittamaan veden virtaamista.
Sukittaminen pidentää verkoston ikää
Osa tällä hetkellä saneerauksessa olevista vesijohtoputkista on rakennettu 1950-luvulla ja niiden käyttöikä on yleensä viisikymmentä vuotta. Vesiputkien sujuttaminen ja viemäreiden sukittaminen pidentävät vesiverkostojen käyttöikää.
Vesijohtoja sujutetaan, eli niiden sisään syötetään uusi ehjä muoviputki. Viemäreitä sukitetaan, milloin putken sisään asennetaan sisäseinämään kiinnittyvä lasikuitusukka.
– Vanhin minua vastaan tullut betoninen jätevesiviemäri oli rakennettu vuonna 1893. Siihenkin oli tehty myöhemmin muovisukka sisään.
Vesiverkostojen seurantaan on olemassa monia eri työkaluja ja seurantaa on myös pidetty yllä pitkältä ajalta. Tietoa on esimerkiksi siitä, mitkä materiaalit eivät ole olleet käytössä kestäviä. Turussa hule- ja jätevesiviemärit tarkistetaan 10 vuoden välein.
– Sen takia viemäriputkia kuvataan roboteilla vuosittain 50–60 kilometrin matkaa vastaava määrä.
Lisäksi vesiputkien kuntoa voidaan testata kuuntelemalla putkiston ääniä. Vuotoja äänen perusteella havainnoivat loggerit kiinnitetään putken päissä oleviin venttiilin karoihin, jotka mittaavat äänisignaalia halutun ajan.
Tästä datasta voidaan arvioida, onko signaalissa häiriöitä ja jopa sijainti putkessa, missä kohtaa häiriö muodostuu eli vuoto sijaitsee. Loggereita voidaan käyttää valurautaisissa putkissa.
Työssä saa olla luova
Vähämaa on koulutukseltaan energia- ja ympäristöalan insinööri. Hän on työskennellyt Turun Vesihuollossa vuodesta 2024 alkaen. Vähämaa nauttii siitä, että työssä saa olla luova ja keksiä ratkaisuja erinäisiin ongelmiin päivittäin.
– Tuntuu makealta muodostaa suunnitelmat vesihuoltolinjoista, ja sen jälkeen olla mukana seuraamassa niiden asentamista.
Työssä on hänen mielestään etua siinä, että tieto kaupunkien välillä kulkee, eivätkä kaupungit kilpaile keskenään siitä, kenellä on paras vesihuolto. Yhden kaupungin haasteet ovat yleensä kaikkien kaupunkien haasteita.
Teksti: Lauri Väänänen
Kuva: Leevi Vähämaa
