Miten pitkälle halvimman työläisen metsästys voi jatkua ja miten se vaikuttaa työehtoihin ja työelämän pelisääntöihin? Pystyykö ammattiyhdistysliike vastaamaan muutokseen globaalilla edunvalvonnalla? Näitä ja ay-liikkeen tulevaisuutta pohdittiin SASKin teemaseminaarissa kesäkuussa.
Yhä suurempi osa teollisesta tavaratuotannosta siirtyy perinteisistä teollisuusmaista halpatuotannon maihin. Tuotannon siirtoja perusteltiin aiemmin hakeutumisella kasvavien markkinoiden äärelle, mutta eurooppalaisten yritysten aasialaiset tehtaat suoltavat jo tavaraa myös Euroopan markkinoille.
– Kännykkä yritys perusteli uuden tehtaan perustamista Chennaihin Intiaan sillä, että kehittyvä maa tarvitsee tuotteita kasvaville markkinoilleen. Käydessäni Intiassa tehtaan johtaja kertoi, että heidän tuotannostaan menee jopa 60 % vientiin – ja nimenomaan Eurooppaan, kertoi UIL:n puheenjohtaja Pertti Porokari seminaarissa.
Ainoana motiivina on siis halpa työvoima, jota käytetään tehokkaasti. Tämän hyvin vaikeissa olosuhteissa tapahtuvan, lähes olemattomalla palkalla tehdyn työn mahdollistaa työntekijöiden heikko järjestäytyminen.
Että töitä voidaan jatkossakin tehdä myös Suomessa, on tuottavuus Porokarin mukaan avainsana, kun kilpailukykyä kasvatetaan. Insinöörit tekevät tuottavaa työtä ja työllistävät muita.
– Koulutus on silloin a ja o ja siinä meillä on korjattavaa. Erityisesti matematiikan opetusta, joka on vähentynyt, pitäisi lisätä. Tekniseen koulutukseen pitää panostaa ja koulutuksen pitää seurata elinkeinoelämän tarpeita, ei aluepolitiikan, Porokari sanoi.
Suomi on riippuvainen viennistä ja jopa 60 % vientituloista tulee teknologiateollisuudesta.
– Insinöörit ovat keskiössä, kun lisäarvoa tuotetaan.
Ovatko markkinat oikeassa?
Mitä globaaleilla työmarkkinoilla sitten tapahtuu, kun pääomat liikkuvat, mutta työvoima ei?
Työelämän tutkijan Arto Sunisen mukaan suurin arvonlisäys eli jalostusarvo syntyy teollisuudessa, jopa 400 000 euroa per henkilö. Palvelujen arvonlisä on parhaimmillaan 90 000 euroa.
Arvonlisästä kertyneillä varoilla rahoitetaan suurin osa julkisen sektorin tuloista. Mutta jos teolliset työpaikat katoavat, jäävät palvelutyöpaikat ja se tarkoittaa, että arvonlisäys per työpaikka alenee.
– Työpaikkojen säilyttämisen kannalta kannattaisi arvonlisän kannalta alemmat työpaikat siirtää muualle ja asettaa panokset korkeaan tuottavuuteen, Suninen sanoi.
Suuri kysymys on, miten säilyttää korkean arvonlisän työpaikat, niin että ne eivät valu kansainvälisen kilpailun myötä Intiaan ja Kiinaan.
Sunisen mukaan suuri osa koulutuspanoksista on mennyt ja menee hukkaan. Koulutuspolitiikka on aluepolitiikkaa ja panoksia laitetaan aloille, joille ei työllisty, kuten nyt on huomattu.
– Korkea koulutuksen taso jo tekee korkean arvonlisäyksen ja houkuttelee ulkomailta yrityksiä. Meillä pitää olla reservissä ihmisiä, jotka haluaa tehdä työtä, Suninen sanoo.
Korkea arvonlisäys perustuu unisen mukaan insinööri- ja teknikkovaltaisiin aloihin ja niihin pitäisi panostaa enemmän.
Äidin ruokia kaukomailta
Ruoka myydään meille kotoisilla mielikuvilla, mutta yhä useammin sen on tuottanut ylikansallinen elintarvikeyhtiö kehitysmaassa – mutta missä ja millaisilla työehdoilla.
Maailmankaupan vapautuminen on johtanut siihen, että keinottelu elintarvikkeilla on kiihtynyt. Vehnästä on tullut yhtä arvokas raaka-aine kuin kulta, öljy ja jalometallit, sanoi Elintarviketyöläisten liiton liittosihteeri Henri Lindholm, joka edusti Maatalous- ja elintarviketyöläisten kansainvälistä ammattiliittoa IUF:ää.
Ruokaskandaalit osoittavat, että keskustelu ruuan turvallisuudesta ja terveellisyydestä on tarpeen. Mutta, vähemmälle huomiolle ovat jääneet työolot. Reilu maailmankauppa ei ole mahdollista ilman reiluja työoloja.
– ”Pellolta pöytään” pitää toimia maailmanlaajuisesti. Vapaa järjestäytyminen ja neuvottelutoiminta pitää olla mahdollista ympäri maailman.
IUF on onnistunut pitkäjänteisellä työllään vaikuttamaan ylikansallisten elintarvikemonopolien kuten Coca-Cola, Nestle ja Unilever toimintaan ja työntekijöiden oikeuksiin. Paljon töitä kuitenkin tarvitaan, että saadaan vapaat ay-oikeudet ympäri maailman.
Teksti ja kuva: Ilona Mäenpää, Insinööriliitto
