Työllisyys- ja kasvusopimus sinetöitiin lopullisesti 25.10., kun keskusjärjestöt kantoivat yhteiseen pöytään riittävän määrän tupon ehdoilla solmittuja työ- ja virkaehtosopimuksia.
UIL:n jäseniä koskettavia toimiala- tai yrityskohtaisia sopimuksia neuvoteltiin ja sovittiin yli 30 kappaletta. Kyseessä on varsin mittava määrä. Tämä tarkoittaa sitä, että UIL:n jäsenten työsuhteen ehdot ovat nyt solmittu vähintään kahdeksi vuodeksi ja kolmannestakin vuodesta on optio, mikäli keskusjärjestöt pääsevät palkkaratkaisuun kevään 2015 neuvotteluissa.
Sopimusten sisällöissä onnistuttiin olosuhteisiin nähden varsin kohtuullisesti. Vaikka keskusjärjestöjen sopimat korotusraamit olivat kovin kapeat, saatiin jokaisella sopimusalalla kotiutettua joko yleiskorotukset tai paikallisten neuvottelujen jälkeen perälautakirjaus. Näin ei läheskään aina ole ollut.
Laadullisista kysymyksistä kärkiteemoiksi nousivat työaikaa koskevat uudistukset, luottamusmiehen aseman parantaminen sekä erilaiset työhyvinvointihankkeet. Jäsenkuntamme on saapuneen palautteen perusteella ottanut sopimuksen vastaan maltillisesti ja erityisesti on kiitelty sitä, että työehtojen heikennyksiltä vältyttiin työnantajan kovasta paineesta huolimatta.
Ihan kaikilla aloilla ei valitettavasti onnistuttu neuvottelutulokseen saakka. Tuposta ulos jäivät Metsäteollisuuden kanssa solmittavat paperi- ja mekaaninen teollisuus sekä Finnairin insinöörit. Näiden alojen kanssa edetään ”vanhassa” järjestyksessä, eli uusista sopimuksista neuvotellaan viimeistään, kun nyt voimassa olevat umpeutuvat. Tämän lisäksi on vielä monia yksityisen sektorin toimialoja, joilla ei ole päästy kiinni sopimustoimintaan työnantajan kielteisestä suhtautumisesta johtuen.
Näillä aloilla esimerkiksi palkankorotusten toteutuminen on yritysten hyväntahtoisuuden varassa, eivätkä ne läheskään aina toteudu. Työ- ja virkaehtosopimuksilla on siis merkittävä rooli meidänkin ansio- ja työehtokehittämisessä. Paljon on vielä työtä tällä saralla tehtävänä.
Teksti: Ismo Kokko, Insinööriliitto Kuvat: Kirsti Levander