Kehykset ovat hämmästyttävän kevyet, mattamustaa muovia, ja niissä on demokäytössä vahvuudettomat linssit. Ulkopuolelta tarkasteltuna älylasien näyttöalueen huomaa hienoisena suorakaiteen muotoisena heijastuksena. Sankojen takaosa on normaaleja pokia paksumpi. Tekniikka piiloutuu pitkälti korvan taakse.
Informaatio piirtyy näkökenttään vihreällä. Laseissa näkyy kellonaika, päivämäärä, sää, seuraava kalenterimerkintä ja muistilista. Informaatio näkyy noin parin metrin päässä, eli katse tarkentuu suurin piirtein television katseluetäisyyteen. Silmät eivät siten jännity yhtä paljon kuin puhelinta katsottaessa.
Keskustelukumppania silmiin katsoessani informaatio piirtyy hänen otsaansa. Se tuntuu hassulta. Muita pintoja vasten katsottuna tekstiä on luontevampaa lukea, ja se erottuu hyvin tasaista seinää vasten. Kirkkaan päivänvalon vaikutusta en pääse kokeilemaan.
Laseissa on integroitu tekoäly, jolle voi antaa käskyjä puhumalla. Tekoäly pitäisi herättää osumalla sangan takana olevaan nappiin. Koska painike ei ole fyysisesti erottuva vaan tasainen kosketusalue, en löytänyt sitä, vaikka kävin läpi koko sangan.
Käynnistin lasien puheentunnistuksen lopulta puhelimella. Pyysin laseja tiivistämään minulle listan päiväohjelmastani, jonka selostin lyhyesti. Tekoäly kirjoitti minulle pyytämäni luettelon ja täydensi sitä omilla vinkeillään.
Navigointia tai tulkkausta en päässyt kokeilemaan tositoimissa.
Kokeiluni kesti vain muutaman minuutin, joten pitkälle meneviä johtopäätöksiä en lasien toimivuudesta ja tarpeellisuudesta tee. Vielä vaikeampaa olisi arvioida, kuinka paljon näkökenttään heijastettu lisäinformaatio auttaa pitämään huomion oikeissa asioissa eikä vie keskittymistä esimerkiksi liikenteestä.
Tämä juttu on jatkoa 2/2025-numerossa julkaistuun juttuun älylasien yleistymisestä.
Teksti: Janne Luotola
Kuva: Santeri Suominen
