Wärtsilällä on kaksi projektia meneillään Jordaniassa: IPP3 ja siitä 11 kilomerin päässä oleva IPP4. Koneinsinööri Seppo Viitala johtaa Ammanin lähellä sijaitsevaa voimalaitostyömaata.
Alkukeväällä IPP3:n työmaalla työskenteli Seppo Viitalan lisäksi muitakin suomalaista. Työtä tehdään saitilla yleensä kello 8–17, mutta välillä tehdään pidempiäkin työpäiviä. Jordanian viikkotyöaika on asettunut siihen, että lauantaista keskiviikkoon tehdään 10-tuntista työpäivää ja torstaina lyhyempää 5-tuntista. Muslimimaana Jordaniassa perjantai on pyhäpäivä.
– Minulla saitin päällikkönä on kokonaistyöaika. Vapaa-aikaa jää arkena aika vähän kenellekään, Viitala toteaa.
Vuodesta 1994 Wärtsilässä työskennellyt Viitala on ollut työmaapäällikön toimen lisäksi projektipäällikkönä seitsemän vuotta. Jatkuva matkustaminen kävi raskaaksi. Hän palasi takaisin työmaapäälliköksi vuonna 2003, koska koki jatkuvasti, ettei mitään asiaa ehdi tehdä niin hyvin kuin osaisi.
– Toki tämän työn parempi palkkakin vaikutti, myöntää Viitala.
Palkka saitin päällikkönä on 90 prosenttia parempi kuin Suomessa, ja työsuhteen muutkin ehdot ovat lähetetyillä työntekijöillä hyvät.
Työmaainsinööri emona poikasille
IPP3:n työmaainsinööri Tarja Kinnunen on koulutukseltaankin kone- ja tuotantotekniikan insinööri Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Monet hänen kollegansa ovat enimmäkseen kielitieteilijöitä ja asioiden järjestelijöitä. Laukaasta kotoisin oleva Kinnunen hoitaa kuitenkin mieluusti teknisten asioiden sijaan käytännön pulmia.
– Tässä on oltava kuin emo poikasilleen ja katsoa että asiat sujuvat, Kinnunen naurahtaa.
– Ulkomaan työ sopii kaltaisilleni, jotka tykkäävät olla itsekseen ja jotka eivät häiriinny olosta vieraiden ihmisten kanssa.
Hän on ollut aikaisemmin ulkomaan komennuksilla Saksassa. Aviomiehen tai lasten hän arvioi työkuvioon mahtuvan huonosti, vaikka hän käykin Suomessa säännöllisesti kolmen kuukauden välein ja hänellä on asunto Helsingissä.
Alihankkijoiden ihmiset samassa porukassa
Sähkövoimatekniikasta insinööriksi valmistunut Petri Silvast valvoo IPP3:ssa asennuksia tittelillä Electrical Advisor. Hän työskentelee Wärtsilän alihankkijan JTA-Connection Oy:n palveluksessa.
– Vaikka minä olen alihankkijan mies, se ei näy työnteossa tai muussakaan. Me olemme kaikki samaa porukkaa, kertoo Silvast.
Hänellä Ammanin-keikka on toinen kaukomainen, ensimmäinen oli 2011 Bangladeshiin. Kolmen kuukauden välein tarjotut lomansa hän viettää Suomessa, koska kotona Jyväskylässä odottaa kihlattu.
430 tonnin lasti viikossa perille
Logistiikkakoordinaattori Markku Anttila huolehtii, että Wärtsilän 300 tonnia painavat moottorit tulevat ehjinä perille. Sähköteknikon koulutuksen saaneen pitkän linjan miehen mukaan moottori, lavetti ja vetoauto painavat yhteensä 430 tonnia.
– Jos kiirehtii yhtään, kuorma kaatuu. Noin 7,5 metriä korkean lastin painopiste on ylhäällä, joten mutkissa ja risteyksissä hoppuilu johtaa armotta myöhästymiseen, Anttila toteaa.
Matka Akaban satamasta on 485 kilometriä, ja ajaa voin seitsemisen tuntia päivässä. Vetoautoissa on tehoa 600 hevosvoimaa, ja kaikki 12 pyörää vetävät.
Moottorin valtteina monikäyttöisyys ja joustavuus
Maailmanlaajuisesti toimiva yhdysvaltalainen AES Corporation tilasi Wärtsilä 50DF -monipolttoainemoottorit neljän vuoden neuvottelujen jälkeen IPP4-voimalaitokseen.
Wärtsilän voimalaitosten Lähi-idän ja Aasian projektijohtajan Tapani Porren mukaan kauppa toteutui kolmesta syystä.
– Ensinnäkin moottoreissa on mahdollisuus käyttää polttoaineena sekä raskasta polttoöljyä että kaasua. Toisena tulee hyvä käytön joustavuus, eli nopeat startit ja kuorman otot. Kolmantena perusteena ovat sähkön alhaiset tuotantokustannukset, kun käytetään raskasta öljyä tai kaasua.
Teksti: Jaakko Takalainen
Kuvat: Ilkka Heino
