Akava esittää sovittelujärjestelmän uudistamista. Nykyisen päätoimisen valtakunnansovittelijan rinnalle palkataan kaksi kokoaikaista sovittelijaa. Sovittelumenettelyjä täsmennetään, toimisto aloittaa puolueettoman tiedontuotannon ja sovittelijan osaamiselle esitetään vaatimuksia.
– Ehdotus on hyvä, ja sitä kannattaa viedä eteenpäin. Parasta siinä on sovittelijan roolin muuttaminen työmarkkinoiden tukijaksi pelkästä riitojen ratkaisijasta, arvioi Insinööriliiton edunvalvontajohtaja Petteri Oksa.
Sovintomenettelyä kehitetään ehdotuksessa ennakoivaan suuntaan. Nykyään sovittelu käynnistyy, kun työnantaja- ja työntekijäosapuolten työehtosopimusneuvottelut ovat jumiutuneet ja uhkaavat johtaa lakkoon tai työsulkuun. Esityksessä sovittelija on seuraavan työehtosopimuksen sopimisessa mukana jo edellisen sopimuskauden aikana.
Sovintoesityksen antamiselle säädetään määräaika ennen työehtosopimuksen päättymistä. Sovintoesitys on julkinen, kun osapuolet ovat esittäneet siitä kantansa.
Sovittelijalta vaaditaan rekrytoitaessa riittävää osaamista ja puolueettomuutta. Tasapuolisten ratkaisujen syntyä esityksessä tukee puolueeton tiedontuotanto. Sovittelijan toimisto tuottaa tietoa yleisestä taloustilanteesta ja ansiokehityksestä. Työnantaja- ja palkansaajapuolille säädetään velvollisuus toimittaa tarvittavia tietoja sopimusalasta toimistolle.
– Uudistus ehkäisee alakohtaisia työriitoja ja nopeuttaa niiden ratkaisua, koska siinä on jatkuvan neuvottelun elementtejä, Oksa sanoo.
Sopimukset mukailevat alan tilannetta
Uudistuksen tarkoitus on saada työehtosopimusten tekemisestä nykyistä sujuvampaa ja parantaa mahdollisuuksia alakohtaisiin ratkaisuihin.
– Parhaimmassa tapauksessa voitaisiin korjata alakohtaisia epäkohtia vaikkapa palkkauksessa. Esimerkiksi suunnittelualaa tarkasteltaisiin suunnittelualan eikä minkään vientimallin lähtökohdasta, Oksa selventää.
Nykyinen sovittelujärjestelmä perustuu 1960-luvulla säädettyyn työriitalakiin. Työmarkkinat ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana. Keskitetyistä tuloratkaisuista on luovuttu, ja paine alakohtaiseen ja jopa paikalliseen sopimiseen kasvaa.
Edellisillä sopimuskierroksilla aitoa liittokierrosta ei ole kuitenkaan tehty, vaan sovittelijat esittivät eri aloille yleistä palkankorotuslinjaa niin sanotun päänavaajan saaman korotuksen mukaan.
Yrityskohtaiset neuvottelut lisäävät riitoja
Jos paikallinen sopiminen yleistyy yrityksissä, se voi lisätä työriitojen määrää. Tällä hetkellä maassa on noin 160 yleissitovaa työehtosopimusta. Tulevaisuudessa niiden määrä voi olla tuhansia.
– Kun yrityskohtaiset sopimukset yleistyvät, työriidat tulevat lisääntymään, Oksa ennustaa.
Sovittelujärjestelmän tarkoitus on edistää työmarkkinoiden vakautta ja työrauhaa. Työmarkkinoiden muuttumisen vuoksi työrauhaa on vaikea taata nykyisellä sovittelujärjestelmällä. Oksa luottaa nykyiseen järjestelmään instituutiona mutta pitää sen nykyisiä edellytyksiä tehtäväänsä riittämättöminä.
Teksti ja kuvat: Janne Luotola
