Eurooppa tarvitsee enemmän kolmikantaa, siitä olivat palkansaajakeskusjärjestöjen johtajat yksimielisiä keskustellessaan alueen tulevaisuudesta. Työn ja työntekijöiden Eurooppaa on vahvistettava. Sen ohessa on luotava pohjaa uudelle kasvulle, erityisesti pk-sektorilla.
Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mielestä sosiaalisen kurjuuden katkaisemiseksi kriisimaat pitää saada jaloilleen mahdollisimman nopeasti, ettei tauti leviä Pohjoismaihin. Eurooppaan on luotava uutta työtä.
– Sosiaalinen Eurooppa tarvitsee työelämään uusia strategioita, myös kanneoikeus ja työaikadirektiivi pitää saada direktiivitasolla nopeasti kuntoon, Fjäder painotti.
STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään mukaan komissio on laiminlyönyt työelämän kehittämisen. Euroopasta puuttuu yhteinen työmarkkinamalli ja yhteiset säännöt, siksi maat kilpailevat nyt keskenään.
– Maiden välillä ei ole riittävää vuoropuhelua siitä, miten työmarkkinoita pitäisi kehittää, Mäenpää totesi.
SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn mielestä Eurooppa tarvitsee enemmän kolmikantaa ja ay-liikkeen on myös päästävä neuvottelupöytiin. Työelämän perusoikeuksia on kriisin varjolla poljettu. Yleissitovuudesta on luovuttu joissakin Etelä-Euroopan maissa ja liittojen valtaa rajoitettu tai tiukennettu.
– Matalat palkat ja turvattomuus eivät ole ratkaisu, päinvastoin, ne luovat sosiaalisia ongelmia. Nyt pitäisi investoida ihmiseen, Lyly painotti.
Hän piti EU:n Eurooppa 2020 –strategiaa hyvänä pohjana kasvulle ja sosiaalisemman Euroopan luomiselle.
Tulevaisuuskeskusteluun osallistunut SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen oli huolissaan kasvun, työllisyyden ja demokratian tulevaisuudesta Euroopassa.
– Talouspolitiikkaan on saatava oikea tasapaino ja nuorisotakuu on toteutettava luomalla kiinteä yhteys nuoren ja yhteiskunnan välillä. Demokratian edellyttämä avoimuus ja ihmisoikeudet on pidettävä kunniassa, Urpilainen linjasi
Markkinoiden valtaa vähennettävä
FinUnionsin johtaja Marianne Muona nosti esille kysymyksen markkinoiden vallasta. Miten sen ylivaltaa saadaan suitsittua ja kansalaiset osallistumaan heitä koskevien asioiden kehittämiseen?
Yksimielinen näkemys keskustelijoiden välillä oli, että nyt on kiinnitettävä huomio erityisesti nuorisotyöttömyyden mukanaan tuomiin sosiaalisiin ongelmiin, ennen kuin ne räjähtävät käsiin.
– Miten komission kokoonpanossa näkyy sosiaalinen agenda, mietti Jutta Urpilainen.
Hän korosti komission merkitystä palkansaajien suojaa koskevissa asioissa. Sen aloiteoikeutta on lisättävä roimasti.
Urpilainen heitti ilmaan myös ehdotuksen, että komissio valittaisiin europarlamentaarikkojen joukosta. Se lisäisi komission luonnetta poliittisena hallituksena.
Sampo vai kuiva kaivo
Palkansaajakeskusjärjestöt Akava, STTK ja SAK ovat vaatineet huhtikuussa julkaistussa keskusteluasiakirjassaan Sampo vai kuiva kaivo Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista. Asiakirja on kannanotto EU:n ja EMU:n kehittämiselle, joista Eurooppa-neuvosto päättää kesäkuun kokouksessaan.
Asiakirjan mukaan EU tarvitsee vuosille 2012-2020 kattavan uuden työsuojelustrategian, työaikadirektiivi on uudistettava, rakennemuutoksen ennakoinnista tarvitaan direktiiviehdotus, samoin ay-järjestöjen joukkokanteesta.
Palkansaajajärjestöjen mukaan työmarkkinajärjestöjen sopimusautonomiaa pitää kunnioittaa eikä talouspolitiikan koordinaatio voi vaikuttaa niihin sitovasti. Erityisesti se koskee palkanmuodostusta, työehtoja ja sosiaaliturvaa koskevia maakohtaisia suosituksia.
Teksti ja kuvat: Ilona Mäenpää, InsinööriliittoSampo vai kuiva kaivo –asiakirja löytyy osoitteesta www.finunions.org.
