Ruotsia on pidetty julkisuudessa mallina toimivasta työmarkkinamallista, jossa työehtosopimukset eivät ole yleissitovia ja yritykset voivat sopia palkoista ja työehdoista oman tilanteensa mukaan.
Tämä puhe kätkee allensa kuitenkin työnantajapuolen vahvan koordinaation ja sen, että hajautettu neuvottelumalli painottuu Ruotsissa julkiselle sektorille.
Erojen näennäisyys paljastuu Teollisuuden palkansaajat TP:n teettämästä vertailusta, jonka on tehnyt Palkansaajien tutkimuslaitoksen työmarkkinatutkija Merja Kauhanen.
Työnantajat järjestäytyvät naapurissakin
Suomessa yritysten on noudatettava yleissitovia työehtosopimuksia, vaikka ne eivät kuuluisi työnantajaliittoon. Ruotsissa tätä pakkoa ei ole, mutta käytännössä sielläkin noudatetaan.
Työehtosopimusten kattavuus on kummassakin maassa keskimäärin 90 prosenttia. Julkisella sektorilla kattavuus on sata prosenttia, yksityisellä sektorilla Ruotsissa 83–85 prosenttia ja Suomessa 84.
Selvityksen julkistustilaisuudessa ihmeteltiin, miksi työnantajat sitoutuvat Ruotsissa työehtosopimuksiin, vaikkei ole pakko. Kauhanen arvioi yhdeksi syyksi, että yhtä lailla Ruotsissa työntekijöillä on neuvotteluvoimaa. Sopimuksiin liittymällä työnantajat ostavat työrauhan.
Kummassakin maassa on käytännössä kaksitasoinen hajautettu palkanmuodostusmalli. Se tarkoittaa sitä, että palkoista sovitaan liittotasolla mutta työnantajapuolella on silti vahva koordinaatio.
Edellisillä sopimuskierroksilla koordinaatio on ollut kotimaassa vahva etenkin työnantajan puolella. Työnantaja on ajanut eräänlaista vientimallia, jossa vientialat määrittäisivät palkankorotusten enimmäistason. Työntekijäpuoli ei ole hyväksynyt tällaista mallia, vaikka se on käytännössä näkynyt edellisten kierrosten palkankorotuksissa.
Yritykset huutelevat ulkopuolelta
Suomessa teknologiateollisuudessa ja metsäteollisuudessa on pyrkimystä irtautua työehtosopimuksista. Selvityksen julkistustilaisuuden keskustelussa nostettiin esiin metsäyhtiö UPM, joka ei halua solmia edes yrityskohtaisia työehtosopimuksia nykyisten sopimusten pohjalta.
Ruotsissa työnantajat ovat sitoutuneita neuvottelujärjestelmään. Järjestäytymällä työnantajaliittoon yritykset pystyvät vaikuttamaan työehtoihin ja palkkoihin. Yritykset pyrkivät kehittämään työmarkkinajärjestelmää sen sisältä käsin.
Suomessa kehitys on työnantajien puolelta päinvastainen. Aiempaa useampi yritys jättäytyy työnantajaliiton ulkopuolelle ja arvostelee sen toimintaa ulkopuolelta. Kauhanen ei pysty sanomaan ennakolta, miten kehitys vaikuttaa käynnissä olevaan neuvottelukierrokseen.
Kansainvälisesti vertailtuna suomalainen ja ruotsalainen työmarkkinamalli ovat leimallisesti pohjoismaisia. Esimerkiksi muualla Euroopassa minimipalkasta ja työehtojen vähimmäisvaatimuksista on säädetty tavallisesti laissa, mikä on sopimustoimintaa raskaampi keino.
Teksti: Janne Luotola
Kuva: Gamma-man /Mostphotos
