Tall Ships Races -tapahtuma on tuonut purjelaivoja eri maista Helsingin Etelä- ja Pohjoissatamaan loppuviikoksi. Yksi aluksista on kotimainen kuunari Helena, joka ylitti ensimmäisenä maaliviivan Liettuan Klaipedasta alkaneella osuudella.
– Siellä on kaikin voimin pidetty ruorista kiinni, kun ei ole voinut purjeita vähentää, kertoo laivan omistavan Suomen purjelaivasäätiön toimitusjohtaja Emma Laitinen.
Helena ja moni muu tapahtumaan osallistunut alus liikkuu pitkälti vapaaehtoisten voimin.
Kuunari vaatii tasapainottamista
Helena on vajaat 32 metriä pitkä kuunari. Laivatyyppinä se tarkoittaa alusta, jonka kahdesta mastosta taaempi on pidempi. Se vaikuttaa aluksen ohjattavuuteen.
– Aina, kun isopurje on ylhäällä, myös keulapurjeen pitää olla ylhäällä, eli purjeita pitää tasapainottaa.
Kuunari on vanha malli, mutta se on edelleen toimiva. Helena on rakennettu vuonna 1992 Uudenkaupungin telakalla ranskalaisen mallin mukaan.
Alus kulkee normaalisti noin 8–10 solmua eli noin 14–18 kilometriä tunnissa.
– Jos tuulee alle viisi metriä sekunnissa, Helenalla on vaikeuksia päästä eteenpäin. Toisaalta laivalla ei ole vaikeaa purjehtia, vaikka tuulisi 20 metriä sekunnissa. Se on rakennettu kestämään kovia tuulia ja liikkumaan ympäri maailmaa.
Tuulettomina hetkinä ja satamissa laiva pystyy etenemään dieselmoottorin voimin.
Alukseen pätevät kauppalaivojen säännöt, eli varusteluun kuuluu moderni navigointi- ja viestintäteknologia. Niihin lukeutuvat tutka, gps, vhf- ja mf-radio, epirb-satelliittilähettimet hätätilanteita varten.
– Pelastusliiveissä on henkilökohtaiset epirb-lähettimet, eli jos joku lentää yli laidan, saamme satelliitin kautta tiedon, mistä lähdemme häntä pelastamaan.
Nuoret oppivat vastuuta
Helenan miehistöön kuuluu neljä vakituista jäsentä: aluksen päällikkö, perämies, kansimies ja konemies. Heistä vuorossa ovat aina päällikkö tai perämies ja kansimies tai konemies. Miehistöön kuuluu 24 oppilasta, jotka on jaettu kolmeen vuoroon: purjehdus- ja navigointi-, ruoanlaitto- ja vapaavuoroon.
Suomen purjelaivasäätiön ensisijaisena tarkoituksena on tarjota nuorille tilaisuus oppia ryhmätyötaitoja ja tarjota vastuullisia tehtäviä. Purjehdukset tarjoavat myös kilpailemisen jännitystä ja elämyksiä.
– Vaikka olot merellä olisivat sellaiset, että kaikki oksentavat putkeen, yleensä he silti sanovat jälkikäteen, että se oli elämän parasta aikaa, Laitinen kertoo.
Kotimaassa purjelaivat ovat ennen kaikkea harrastuskäytössä. Laitinen arvelee, että purjehtimisen suosio perustuu Suomen ainutlaatuisen monipuoliseen saaristoon, jonka voi kokea vain meritse.
Puolalainen erottuu pienistä
Tapahtuman suurin alus on puolalainen Dar Mlodziezy. Sen rungolla on mittaa vajaat 95 metriä. Alus on tyypiltään tapahtuman ainoa fregatti, joka tarkoittaa purjelaivoissa kolmimastoista raakapurjealusta.
Käytännössä fregatit ovat historiallisia, sillä neliön mallisilla purjeilla on hitaahkoa matkata ja mahdotonta edetä vastatuuleen. Esimerkiksi kuunari voi edetä noin 45 asteen kulmassa suhteessa vastatuuleen.
Vuonna 1982 valmistunut alus on Gdynian merenkulkuyliopiston omistuksessa. 32 hengen vakituinen miehistö kouluttaa laivalla 130 opiskelijaa.
Helsingissä on nähtävillä 50 purjealusta useista maista. Purjealukset jatkavat kaupungista sunnuntaina Tallinnaan ja etenevät nähtäville Turkuun ja Maarianhaminaan vielä heinäkuun aikana.
Teksti ja kuvat: Janne Luotola
