Tekniikan museon foorumi Helsingissä on kirjavana vieraista. Historian tutkija Sampsa Kaataja esittelee yleisölle kirjoittamaansa Takamailta tekniikan kehityksen kärkeen -teosta. Tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä teos luotaa Insinööriliiton satavuotista historiaa ja Suomen muuttumista maatalousvaltiosta korkean teknologian maaksi.
– Vuosisadan alussa ei annettu arvoa kotimaisille tekniikan ammattilaisille, vaan ammattilaiset tilattiin ulkomailta. Suomalaiset insinöörit olivat näreissään: kyllä mekin pystymme siihen, Kaataja kuvailee.
Samalla, kun insinöörikunnan merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa on kasvanut, yksittäisen insinöörin asema on heikentynyt. Insinöörit näkyvät harvoin julkisuudessa.
– Insinöörin arki ei näy uutisissa, ellei silta romahda tai VR:n lipunmyynti lakkaa toimimasta, Kaataja kärjistää.
Yleisö pyytää Kaatajalta näkemystä siitä, mitä Insinööriliitolle kuuluu tulevaisuudessa. Historian tutkija korostaa, että liitto on samassa veneessä muun ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Järjestäytymisaste on yleisesti heikentynyt, ja uusia työntekijöitä on työlästä saada jäseniksi.
– Silti edunvalvonnan tarve ei ole mihinkään kadonnut, Kaataja muistuttaa.
Vastaanotto kiitti luettavuutta
Matrikkelia tai vuosilukuluetteloita kirjasta on turha hakea. Kirja on kirjoitettu mahdollisimman selväksi tarinaksi ja sujuvaksi proosaksi.
– Annan tälle täyden kympin. Tämä ei ole henkilöhistoria, vaan tässä on Insinööriliiton kaari, kiittelee Insinööriliiton kunniajäsen, opetusneuvos Esa Kokka.
Vieraiden joukossa on tyytyväistä väkeä. Insinööriliitto kehittyi ammatillisaatteellisesta järjestöstä työmarkkinajärjestöksi 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Liiton kunniapuheenjohtaja Harri Savolainen pitää silloin valittua tietä oikeana.
– 1980-luvulla jouduin vastaamaan työmarkkinatoiminnan kehittämisestä. Oli tiedossa niin paljon tapauksia, joissa projektitöissä matkustamista ei laskettu työajaksi. Se oli yksi suurimmista kysymyksistä, Savolainen kertoo.
Historia toistaa itseään
Insinööriliiton puheenjohtaja Samu Salo lukee yleisölle faktoja insinöörien koulutusmääristä ja siitä, kuinka heitä koulutetaan liikaa. Nykyisen insinöörityöttömyyden aikana luulisi, että Salo puhuu nykyhetkestä, mutta hän paljastaa viittaavansa vuosikymmeniä vanhaan kannanottoon. Kaikki asiat eivät ole siten muuttuneet.
– Insinöörejä on koulutettu liikaa jo vuosikymmeniä, Salo sanoo.
Salo pohdiskelee, millainen vaikutusvalta Insinööriliitolla nykyään on. Kaatajan kirja ei anna tähän ainakaan yksiselitteistä vastausta, ja Salon mielestä kysymys punnitaan vasta tulevaisuudessa.
– Yhteiskunnallinen vaikutusvalta on kuin siniaalto. Voidaan sitten jälkikäteen arvioida, millainen se oli tällä hetkellä.
Yleisesti kolmikantainen työmarkkina-asioiden valmistelu on viime hallituskausilla toiminut huonosti, mutta nykyisellä hallituskaudella se saattaa vahvistua. Insinööriliiton brändi kaipaa joka tapauksessa Salon mukaan kiillottamista.
– Ihmiset eivät tiedä, mitä hyvää insinöörit tekevät yhteiskunnan eteen. He ratkaisevat yhteiset ongelmat, kuten vanhustenhuollon tai ilmastonmuutoksen, Salo tähdentää.
Teksti ja kuvat: Janne Luotola
