Euroopan maat ovat lähettämässä Leopard-taistelupanssarivaunuja Ukrainan avuksi puolustustaistelussa Venäjää vastaan. Vuosikymmeniä tuotannossa ja käytössä olleita vaunuja inventoidaan, ja telapyöriä potkitaan kuin renkaita autokaupassa. Tuotantoversioiden välillä on taistelukyvyssä eroja.
Suomella Leopardeja on kahta mallia, 2A4 ja 2A6. Jälkimmäinen on uudempi ja vanhaa mallia tulivoimaisempi. Siinä on entistä parempi ballistinen suoja ja sisäpuolinen sirpalesuojaus. Lisäksi johtaja näkee itsenäisesti pimeässä.
Uudempaa vaunua esittelee Hämeenlinnan panssariprikaatin porttien ulkopuolella panssarivaunukomppanian päällikkö, kapteeni Antti Heiskanen. Hän selvästi harkitsee, mitä vastata kysymykseen, kohtaisiko hän vihollisen mieluummin uudemmassa kuin vanhassa vaunussa.
– Kyllä, hän nyökkää.
Yhdessä kummatkin mallit ovat osa Suomen puolustusta. Puolustusvoimilla on noin 200 Leopardia, mutta vaunumallien jakaumaa ei eritellä.
Ukraina saa apua lännestä
Hallitus päätti 25. tammikuuta lähettää myös Leopardeihin liittyvää aseapua Ukrainalle. Puolustusministeriö ei avaa tämän eikä aiemmankaan avustuspaketin tarkkaa sisältöä. Varsinaisten vaunujen sijaan asepakettiin voi kuulua vaunujen huoltoon liittyvää kalustoa tai muuta apua.
Puolustusvoimat ei vahvista Iltalehden nimettömien lähteiden väitteitä, joiden mukaan Suomesta lähtisi viisi vaunua Ukrainaan.
Euroopan maat odottivat pitkään Saksalta päätöstä sallia Leopardien yhteisvienti Ukrainan avuksi. Vaunut on valmistettu Saksassa, ja valmistusmaa päättää luvasta luovuttaa kalustoa eteenpäin.
Ukrainan sodan vuoksi panssarivaunujen ja sen tarvikkeiden tuotannolle on kysyntää. Viime vuonna Suomi päätti hankkia vaunuihin lisää ampumatarvikkeita ja päivittää ammunnanhallintajärjestelmää.
Panssari tarvitsee tukea
Leopardit ovat tekniikaltaan yksiä taisteluvoimaisimmista panssarivaunuista maailmassa. Yksinään panssarivaunut eivät kuitenkaan ratkaise taistelun, saati sodan kulkua.
Yleisesti julkisuudessa on esitetty, että vaunuja tarvitaan 30–50 yhden pataljoonan varustamiseksi. Se on pienin yksikkö, jonka varustamisella alkaa olla vaikutusta Ukrainassa. Puolustusvoimat ei paljasta, paljonko yhdellä kotimaisella joukko-osastolla on panssareita.
– Niitä on X määrä, Heiskanen naurahtaa.
Leopardien tärkein tehtävä on vihollisen panssarivaunujen tuhoaminen ja panssarijääkäreiden taistelun tukeminen suora-ammuntatulella. Aseistuksena ovat 120 millimetrin panssarivaunukanuuna ja kaksi 7,62 millimetrin panssarivaunukonekivääriä. Ammuksia mahtuu vaunuun 42.
– Hyökkäyksessä yksittäinen komppania ei pysty tekemään juuri mitään. Panssarivaunut tarvitsevat tuekseen jalkaväkeä, viestitoimintaa, epäsuoraa tulta, estetöitä eli pioneeritoimintaa, ilmatorjuntaa ja huoltoa.
Ryhmä huoltaa vaunun itse
Varusmiesten koulutuksessa opetellaan aluksi taistelua ryhmätasolla. Kun asiat ovat hallussa, opetellaan toimimaan joukkueena, ja lopulta komppaniana.
Vaunut vaativat jatkuvat huoltoa ja tukea. Tyypillisesti vaunun tuhannen litran polttoainesäiliö tyhjenee 250–300 kilometrin ajon jälkeen. Vaunun nelihenkinen miehistö tekee päivittäisen ja viikoittaisen huollon itse, kuten vaihtaa telapyöriä. Vaativammat huollot tekee huoltokomppania. Suuret muutostyöt, kuten moottorin vaihto tai tornin korjaukset, on ulkoistettu Millogille.
Vaunu liikkuu vaivattomasti Suomen maastossa, eivätkä esimerkiksi puut estä etenemistä. Leopardit ampuvat tarkasti käytännössä niin pitkälle kuin silmä kantaa eli noin neljään kilometriin.
– Parhaimmillaan vaunut ovat metsäsaarekkeisessa, pääosin avoimessa maastossa, jossa on pitkät ampumaetäisyydet.
Suomessa olevat 2A4-vaunut on hankittu käytettyinä Saksasta vuonna 2002 ja 2A6-vaunut Alankomaista vuosina 2014–2019.
Teksti ja kuvat: Janne Luotola
