Euroopan sosiaalinen malli on muutoksen kourissa. Paineita luovat ennen kaikkea globalisaatio, väestön ikääntyminen, siirtymä tietoperusteisiksi yhteiskunniksi sekä ilmastonmuutos- ja energiakysymykset.
VTT Kari Kulovaara on käsitellyt väitöstutkimuksessaan Euroopan ammatillista yhteisjärjestöä EAY:tä ja sen strategisia valintoja. Hän on myös verrannut eurooppalaisen sosiaalidialogin osapuolten, siis työntekijäpuolen ja työnantajien edustajien kannanottoja.
Kulovaara heittää pohdittavaksi kysymyksen, onko ajatus Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta enää järkevä. Hänen oma vastuksensa on painokas kyllä.
– Molemmat osapuolet kuvaavat globalisaatiota maailman muuttumisena, johon kaikkien täytyy vain sopeutua, Kulovaara sanoo.
Uudistuksia tarvitaan, keinoista eri mieltä
Sekä EAY että työnantajien BusinessEurope ovat yhtä mieltä siitä, että globalisaatio ja väestön ikääntyminen aiheuttavat muutospainetta Euroopan sosiaaliselle mallille. Molempien mielestä pikaiset uudistukset ovat tarpeen kilpailukyvyn ja sosiaaliturvajärjestelmän ylläpitämiseksi.
Keinoista sen sijaan ollaan eri mieltä. EAY:n mielestä Eurooppa-tason sääntelyn luominen on välttämätöntä. Eurooppalaisen integraation syveneminen edellyttää Eurooppa-tason kollektiivisten neuvottelujen laajentamista.
BusinessEurope vaatii vähemmän ja parempaa sääntelyä. Politiikan toteutus on jätettävä kansalliselle tasolle. EU:n pääasiallinen tehtävä on sen mukaan laajojen suuntaviivojen asettaminen ja ”hyvien käytäntöjen” esittäminen.
Kumpikin osapuoli on kritisoinut voimakkaasti Euroopan unionia ja kansallisia hallituksia muutostoimenpiteiden hitaudesta.
Ilmastonmuutos kytketty kilpailukykyyn
Kulovaaran mukaan BusinessEurope on kuvannut ilmastonmuutosta ja energiantuotantoa pohjimmiltaan eurooppalaiseen kilpailukykyyn liittyvinä talouspoliittisina kysymyksinä. EAY puolestaan on esittänyt ne ennen kaikkea yhteiskunnallisina ja sosiaalisina kysymyksinä.
Kulovaara siteeraa EAY:n entistä puheenjohtajaa John Monksia:
” Yksi asia on varma. Jos me jätämme ilmastonmuutoksen hoitamiseksi tarvittavien välttämättömien muutosten toteuttamisen markkinoille, tuloksena tulee olemaan enemmän työttömyyttä, enemmän yhteisöjen tuhoa ja enemmän rauhattomuutta. Jos joku haluaa tapaustutkimuksen katastrofista, katsokoon brutaalia tapaa, jolla Margaret Thatcherin ja John Majorin hallitukset käsittelivät brittiläisen hiiliteollisuuden alasajoa. Sellaista me emme tahdo enää koskaan.”
Uusia yhteistyömuotoja
Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta alettiin puhua 1980-luvulla. Uudelleen se nousi tietoisuuteen Lissabonissa vuonna 2000 solmitun EU:n kasvu- ja työllisyysstrategian yhteydessä. Aihe on taas esillä Euroopan Unionin uudessa kasvustrategiassa vuodelle 2020.
Työnantajapuolen neuvotteluhaluttomuus on Kari Kulovaaran mukaan ajanut EAY:tä hankkimaan kumppaneita muilta foorumeilta, kuten esimerkiksi kansalaisjärjestöistä ja yhteiskuntaliikkeistä. Ne ovat jo vuosien ajan kritisoineet päätään Euroopassa nostanutta uusliberalismia ja nostaneet esimerkiksi veroparatiisikysymyksen voimakkaasti keskusteluun.
Kulovaaran mukaan EAY:llä voikin olla mahdollisuus ajaa paremmin edustamiensa 60 miljoonan eurooppalaisen palkansaajan asiaa EU:ssa niin kutsutun ”yhteiskuntaliikeunionismin” avulla.
Teksti: Ilona Mäenpää, Insinööriliitto
