Köyhä kääpiö Grimbli Copperhead haluaa rikastua ja lähtee etsimään aarretta. Hän löytää kirotun kaivoksen ja pyytää kylästä avukseen rohkean joukkion. Yhteistyöllä he uskaltautuvat sisällä vaanivien hirviöiden kimppuun. Hyvältä velholta saatu valaiseva taikakalu auttaa taistelussa. Lopulta kaivosta hallitseva paha velho kukistuu, ja seikkailijat saavat palkintonsa.
Näin kävi roolipeliseikkailussa, jonka pyysin Chat-GPT-tekoälyä vetämään minulle vuoden vaihteen vapailla. Halusin kokeilla, miten tekstipohjainen tekoäly soveltuu pelinjohtajaksi ja vuorovaikutteiseksi tarinankertojaksi.
Pelasin yhteensä neljä eri peliä, joista yhden halusin jatkoksi edelliselle. Näin kokeilin, pystyykö tekoälysovellus rakentamaan useasta seikkailusta koostuvan kampanjan. Pelikokemus oli alkuun hauska, mutta kovin vakuuttava se ei ollut.
Ponnistelut onnistuvat helposti
Chat-GPT heittäytyi erilaisten seikkailuiden vetämiseen lyhyellä kehotteella. Sen luomat tarinat olivat ehyitä mutta suoraviivaisia. Kukin peli kesti maksimissaan tunnin ja muodostui noin 20–40 edestakaisesta viestistä.
Oman kokemukseni mukaan roolipeleissä pelinjohtaja onnistuu luomaan väkevän tunnelman vähillä sanoilla. Ihmiseen verrattuna vuolassanainen Chat-GPT oli suorastaan taianomainen.
Kampanjan luominen onnistui pyytämällä seikkailun lopuksi tiivistelmän seikkailusta. Kun syötin sen seuraavan istunnon aluksi, tekoäly pääsi jatkamaan edellisestä. Seuraavalla kerralla syötän myös hahmolomakkeen uudelleen ja pyydän seikkailun lopuksi hahmolleni kokemuspisteitä, joilla saan kehitettyä sen taitoja.
Tarinan etenemisen helppous alkoi turhauttaa peleissä nopeasti. Kaikki yrittämäni teot onnistuivat. Kun pyysin, että vaikeissa koitoksissa pelinjohtaja vaatisi minulta nopan heittoa, se vaati sitä. Silti tietokoneen arpomat luvut johtivat aina onnistumiseen. Testasin satunnaisuuden uskottavuutta niin, että sanoin hyppääväni ilmaan ja pysyväni siellä. Silloin heittoni epäonnistui, ja pelinjohtaja totesi, ettei minulla ole vielä kykyä leijua.
Pyysin, että pelaisimme klassisen Dungeons & Dragons -roolipelin säännöillä. Chat-GPT ei suostunut noudattamaan pelin sääntöjä mutta loi minulle yleiset puitteet. Onnistumisheitoissa taustalla oleva sääntömekaniikka tuntui liian yksinkertaiselta: vaikka heitettiin 20-sivuista noppaa, kaikki yritykset onnistuivat yli kympin tuloksilla.
Lohikäärme lymyili toimistossa
Fiktion maailmassa pysyminen oli vaikeaa tekoälylle. Koettelin vähän sen rajoja pyytämällä Offices & Humans -sarjakuvan henkistä seikkailua. Päätin olla pelissä ihmisen hahmoon naamioitunut lohikäärme, jonka tehtävänä oli selviytyä yhdestä työpäivästä toimistolla niin, ettei kukaan huomaa todellista olemustani. Hykertelin useasti seikkailun aikana.
Uppoutuminen tarinaan säröili kuitenkin useasti. Pelinjohtajana tekoäly kieltäytyi jatkamasta kohtausta, jossa kirjanpitäjän ulkonäölläni yritin vetää firman hr-päällikön sivummalle ja ehdottaa hänelle kahdenkeskistä lentoa siivilläni. Tämä oli tekoälyn mielestä sopimatonta. Se ojensi minua myös, kun yritin aiheuttaa palohälytyksen puhaltamalla lieskoja hälyttimiin ja kun yritin vältellä työtehtäviä piiloutumalla naulakkoon.
Jouduin valistamaan pelinjohtajaani siitä, että toimimme fiktion maailmassa ja että ohjaan fiktiivistä hahmoa. Nikoteltuaan se suostui pelauttamaan tilanteet.
Kirjanpitäjähahmoni oli onnistunut lähentymään työpäivän aikana hr-päällikön kanssa ja lennättänyt tätä taivaalla siivillään. Kun työaika päättyi ja lähdimme toimistolta, paljastin päällikölle, etten ole oikea ihminen. Hän oli yllättynyt ja innoissaan. Jos ei lentotaidosta voi päätellä, että henkilössä on jotakin kummaa, hr-päällikkö on epäpätevä tai tekoälyssä on aukkoja.
Jos on pelikaveria vailla tai haluaa kokeilla ensi kertaa roolipelaamista, tekoälystä saa kokemukseni perusteella lyhyttä ja tavanomaista peliä varten viihdyttävän korvaajan. Onnistunut peli tai kampanja vaatii pelaajalta kuitenkin vaivannäköä ja ohjeistusta. Ilmaistili riittää.
Teksti ja kuva: Janne Luotola
