Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK järjestää vuosittain talkoomatkan, jonka aikana suomalaisia ay-aktiiveja tutustuu kohdemaan ammattiyhdistystoimintaan ja työpaikkoihin. Viime vuoden lopulla kolmetoista talkoomatkalaista perehtyi filippiiniläiseen työelämään kahden viikon ajan.
Filippiineillä järjestäytyminen on heikkoa ja ammattiyhdistyskenttä pirstaloitunut. Työntekijöiden asemaan liittyy perustavanlaatuisia ongelmia ja liittojen toimintamahdollisuudet ovat rajatut. Muutos on mahdollinen, sillä asiaan vahvasti sitoutuneet aktiivit tekevät töitä entistä yhtenäisempänä rintamana.
Runaway shop jahtaa aina vain halvempaa
Filippiiniläisen rantakylän kalastajien saalit vaihtelevat kausittain. Vaikka kalaa saadaan kesällä enemmän, kalastamalla on entistä vaikeampi tulla toimeen. Kylän naiset hankkivat tuloja työskentelemällä vaateteollisuudessa. Osa on töissä tehtaassa, toiset tekevät töitä samoille firmoille kotonaan.
Työ on matalapalkkaista, työsuhteet tilapäisiä ja epävarmoja. Tehtaat ovat ulkomaalaisten omistamia, pääosin eteläkorealaisia. Työntekijöiden julman kohtelun takia eteläkorealaisilla firmoilla on erittäin huono maine.
Jos työläiset yrittävät järjestäytyä tai muilla tavoin vaatia parannuksia asemaansa, firma pistää pillit pussiin eli lopettaa toimintansa kyseisellä alueella ja siirtyy seuraavaan paikkaan. Filippiiniläiset kutsuvat kyseisiä tehtaita runaway shopeiksi eli karkuripajoiksi.
– Olemme valmiita uhrauksiin. Teemme huonosti palkattuja pätkätöitä ja siedämme kurjia työoloja, jotta pystymme elättämään perheemme edes jotenkin, yksi kyläläisistä totesi.
Köyhissä kalastajayhteisöissä kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Uhka tehtaan lopettamista toimii pelotteena tehokkaammin kuin pelkkä työnantajan kannalta hankalien yksilöiden erottaminen.
Aiemmin karkureiksi kutsuttiin yrityksiä, jotka siirsivät tuotantonsa halvempien työvoimakustannusten takia kehittyviin maihin. Nykyisin riistofirmat sukkuloivat köyhien maiden välillä ja jopa niiden sisällä etsien aina vain halvempia työntekijöitä.
Aktiivisuus voi viedä mustalle listalle
Filippiineillä vain vakituisilla työntekijöillä on oikeus kuulua ammattiliittoon. Pelkkä järjestäytymisoikeus ei takaa mahdollisuutta liiton perustamiseen tai siihen liittymiseen. Osa työantajista on valmiita käyttämään rankkoja keinoja pitääkseen liitot poissa työpaikoilta, eikä valtiokaan toiminnallaan tue tai edistä järjestäytymistä.
Usein liiton perustamista ajavat työntekijät ovat vaarassa saada potkut. Myös aktiivisesta toiminnasta jo vakiintuneessa liitossa saattaa seurata irtisanominen. Osalle työantajista pelkkä irtisanominen ei riitä, vaan henkilö saattaa huomata joutuneensa mustalle listalle. Töitä omalta alalta tai tietyltä alueelta ei enää saa.
– Mustan listan osalta yritykset pysyvät tiukasti ruodussa, kertoi itsekin listalle joutunut hotelli- ja ravintola-alalla työskennellyt aktiivi.
Irtisanomisilla ja mustalla listalla kuritetaan työntekijöitä alasta, asemasta ja palkkatasosta riippumatta. Sardiinien purkitustehtaalla naiset työskentelevät nälkäpalkalla. Irtisanotut naiset kertovat, että tehtailla on vakoojia, jotka saavat palkkion käräyttäessään työntekijän pelkästä keskustelusta ay-aktiivin kanssa.
Riisisäkki on arvokas lisä
Kansainvälisen autotehtaan ja autojen sähkökaapeleita valmistavan yrityksen työskentelytavat ja -ympäristö vaikuttavat samankaltaisilta kuin Suomessa. Osassa tehtaista ammattiliitot ovat onnistuneet vahvistamaan asemaansa ja saaneet neuvoteltua tehdaskohtaisista työehtosopimuksista.
Meikäläisittäin osa sopimuksiin kirjatuista asioista vaikuttaa kummallisilta. Miten rice allowance eli säännöllisesti jaettava riisiavustus, jonka työnantaja maksaa, kuuluu edistykselliseen työehtosopimukseen?
Koska riisi on pääosassa kaikilla aterioilla, riisisäkki on palkanlisänä tuntuva, mutta sen todellinen arvo paljastuu tiukan paikan tullen. Kun talouskriisi oli pahimmillaan, eivät autot menneet kaupaksi, joten sähkökaapelitehtaalla ei ollut töitä. Kolmen kuukauden aikana töitä saattoi riittää vain viideksi päiväksi.
– Riisiavustus ei ole sidottu työtunteihin, joten saimme riisisäkit, vaikka tehdas oli kiinni. Se auttoi monia perheitä pärjäämään, työntekijäliiton edustaja kertoi.
Työehtosopimuksiin neuvotelluilla eduilla ja korvauksilla paikataan osaltaan Filippiinien olematonta työttömyys- ja sosiaaliturvaa. Riisiavustuksen tärkeys paljastaa myös, kuinka taloudellisesti turvattomassa tilanteessa monet työntekijät edelleen ovat. Jos perhe – joka Filippiineillä on laajempi yksikkö kuin Suomessa – elää yhden palkkapussin varassa, sen on vaikea kerryttää säästöjä vaikeuksien varalta.
Lue lisää Insinööri -lehdestä 1/2015.
Lisätietoa SASKin toiminnasta ja talkoomatkoista: www.sask.fi
