Suomen rauhanturvaoperaation luonne ja palvelusrikkomukset herättivät julkisuudessa huomiota lokakuun alkupuolella. Insinöörin tehtävissä olevan, rauhanturvaajana palvelleen korviin syytökset tuntuvat vierailta.
Reilut kymmenen vuotta sitten nuorukainen nimeltä Joni Pyrhönen suoritti varusmiespalveluksensa Porin prikaatin valmiusjoukoissa ja hankki siellä erikoisjoukkokoulutuksen. Hän kävi läpi aliupseerikoulun ja sai lääkintämieskoulutuksen.
– Kun kerran menee armeijaan, siitä haluaa kaiken hyödyn irti, hän perustelee.
Pian palveluksen jälkeen 19-vuotiaalta Pyrhöseltä kysyttiin, lähtisikö hän rauhanturvatehtäviin Afganistaniin. Niin hän lähti kaksikymppisenä komennukselle.
Puolen vuoden mittainen komennus ajoittui vuosille 2011–2012. Suomalaisia rauhanturvaajia oli Afganistanissa 150–200. Tehtävänä oli tukea maan hallitusta, poliisia, armeijaa ja järjestystä.
– Se on edelleen yksi parhaista kokemuksista, mitä on ollut, hän sanoo.
Suomalaiset tukivat poliisia
Tehtävät olivat tavallisesti päiväkeikkoja, esimerkiksi poliisin avustamista paikallisella poliisiasemalla. Rauhanturvaajien mukana kulki tarvittaessa yksi darin tai pastun kieltä puhuva tulkki. Harvemmin tehtävät olivat pitkiä ja edellyttivät yöpymistä esimerkiksi teltassa aavikolla.
Vapaa-aika vietettiin ruotsalaisten kanssa samassa tukikohdassa Pohjois-Afganistanissa. Muurien sisäpuolella saattoi muun muassa urheilla, pelata ja saunoa.
Julkisuudessa on kirjoitettu suomalaisten rauhanturvaajien aktiivisesta hakeutumisesta taistelukosketukseen Talibanien kanssa. Pyrhönen kiistää tämän omana palvelusaikanaan.
– Ei meillä ollut sellaista. Siellä oltiin puhtaasti tukemassa paikallisia viranomaisia.
– Kerran oli vaaratilanne, josta uutisoitiinkin, mutta minulle ei sattunut koskaan mitään, miksi olisin kokenut olleeni hengenvaarassa.
Pyrhösen mieltä komennus ei järkyttänyt eikä yllättänyt.
– Meidän aikanamme tuli kylmin ja sateisin talvi 30 vuoteen, jonka aikana ei sattunut ihmeellisyyksiä.
– Ehkä meillä kävi onni, että saimme rauhallisemman ajanjakson kuin ne, joista olen lukenut lehdistä.
Operaatio auttoi paikallisia
Sen sijaan tämän vuoden tapahtumat saavat Pyrhösen mietteliääksi. Kun Yhdysvallat veti joukkonsa pois Afganistanista elokuussa, Taliban-liike valtasi maan nopeasti.
– Toki olen miettinyt, oliko työ, jota olin tekemässä, turhaa. En halua kuitenkaan ajatella niin. Opin paljon itse ja autoin paikallisia ihmisiä. Ei se ollut turhaa.
Talibanin valta on uhka ihmisoikeuksien ja etenkin naisten aseman kannalta. Muutos pääkaupungissa Kabulissa asuvien naisten elämässä on suuri.
– Pohjois-Afganistanissa eivät naiset pyörineet kylillä silloinkaan, joten en tiedä, miten paljon siellä asiat tulevat muuttumaan.
Opinnot sujuivat nopeasti
Rauhanturvaoperaatiosta oli selvää hyötyä kotiin palattua. Kun taskussa oli rahaa, muutto kotoa Muuramesta opiskelukaupunkiin Tampereelle oli helppo eikä rahasta tarvinnut huolehtia.
Rauhanturvaajakokemus muutti nuorta miestä myös henkisesti.
– Vanhemmat sanoivat, että poika tuli rauhallisena kotiin. Se on auttanut työelämässäkin. Työmaamestarina joutuu asioimaan monenlaisten ihmisten kanssa, ja kun kohtaa heidät rauhallisesti, tulee heidän kanssaan paremmin toimeen eikä suututa ketään.
Pyrhönen valmistui rakennusalan työnjohdon koulutusohjelmasta rakennusmestariksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2015. Hän on tehnyt siitä lähtien rakennusalan töitä, viimeksi SRV:llä projekti-insinöörinä. Hän asuu Tampereella tyttöystävänsä ja koiransa kanssa.
Parhaillaan Pyrhönen lomailee ennen kuin aloittaa keskisuuressa rakennusalan yhtiössä projekti-insinöörin tehtävissä.
– Uusi työantaja tarjosi mahdollisuutta edetä nopeasti rakennuttamispuolen projektipäälliköksi, ja sitä työnantaja toivookin.
Teksti: Janne Luotola
Kuvat: Joni Pyrhösen albumi
Klo 9:28 korjattu: Päiväkeikat eivät olleet poliisin koulutusta vaan poliisin avustamista. Tarkennettu ikää palvelukseen kutsuttaessa.
