Lokakuun viimeisenä sunnuntaina järjestettävissä kunnallisvaaleissa on kyse paljon maanläheisemmistä asioista kuin Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n ja Euroopan vakausmekanismin EVM:n Suomelle koituvista miljarditakauksista.
Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies Antti Mykkänen korostaa, että kyse on lähivaaleista.
– Pitää toivoa aktiivista ja vilkasta keskustelua konkreettisista asioista.
Edellisten hallitusten kunta- ja palvelurakenneuudistus on saanut jatkokseen Jyrki Kataisen hallituksen kuntauudistuksen. Se herättää suuria intohimoja.
Mykkänen uskoo, että vilkkaana vellova kuntakeskustelu on omiaan lisäämään aktiivisuutta kunnallisvaaleissa. Uskolle löytyy perusteita. Erään kyselyn mukaan peräti joka kolmas olisi kiinnostunut hoitamaan kunnallista luottamustehtävää, jos tilaisuus tarjoutuu.
Peräti yli 80 prosenttia ilmoitti aikovansa äänestää lokakuun vaaleissa. Luku on kova. Viime vaaliessa uurnille lähti 61 prosenttia äänioikeutetuista.
Edessä isoja päätöksiä
Syksyllä valittavien luottamushenkilöiden on päätettävä, miten kuntauudistus toteutetaan omassa kunnassa.
Kunnallisvaaleissa valitaan kunnan asioista päättämään noin 10 000 valtuutettua. Mykkänen korostaa, että Suomi on suuri ja maan runsaan 300 kunnan joukkoon mahtuu monenlaista.
– Esimerkiksi Helsingillä ja Utsjoella ei ole muuta yhteistä kuin, että ne molemmat ovat lainsäädännön mielessä kuntia. Toinen on iso kuntakonserni, toinen selviytyy juuri ja juuri kunnan lakisääteisistä pakollisista tehtävistä.
Vuodesta 2007 lähtien Suomessa on tehty kaikkiaan 68 kuntaliitosta ja joka neljäs kunta on poistunut kartalta. Vuonna 2013 Manner-Suomessa on kaikkiaan 304 kuntaa.
Hallitus on vakuuttanut, ettei kuntia yhdistetä väkipakolla, vaan yhteistyössä kuntien kanssa. Lähtökohtana on vahvan peruskunnan pohjalle rakentuva malli.
Olennaisia ovat palvelut
Kukaan ei usko, että koko Suomen kuntarakenne voisi uudistus yhden mallin pohjalta. Siihen ei usko myöskään Mykkänen.
– Jos uudistus aiotaan toteuttaa pelkästään vahvojen peruskuntien pohjalta, Suomessa ei voisi olla enempää kuin 20 kuntaa. Silloin puhuttaisiin maakuntatasoisesta kuntakokonaisuudesta.
Kuntien lukumäärä ei Mykkäsen mukaan ole olennaisin kysymys. Olennaisinta on, miten kuntien palvelut turvataan ja miten ne järjestetään.
– Koko homma kiteytyy kunnallisen palvelujärjestelmän kehittämiseen. Keskeinen kysymys on millaiset ovat vastuualueet, joilla palvelut järjestetään ja toinen on palvelujen tuottamistavat.
Tehtäviä voidaan jakaa periaatteessa ainakin kolmelle tasolle: kunnalle, maakunnalle ja valtiolle.
Helpot ratkaisut eivät riitä
Helpoksi ratkaisuksi oman kunnan ongelmiin tarjotaan usein suurpiirteisesti palvelujen tehostamista ja hallinnon karsimista.
Toiseksi patenttiratkaisuksi tarjotaan palvelujen kilpailutusta ja ulkoistamista. Tällöin oletuksena on, että yksityisen, liikevoittoon tähtäävän yrityksen tuottamat palvelut olisivat aina parempia ja halvempia.
Mykkänen korostaa, ettei tämä suinkaan ole itsestään selvää.
– Parhaimmillaan näin voi käydä. Keskeistä on, onko kunnassa aidot palvelumarkkinat.
Jos ei ole aitoja markkinoita vaan monopoli tai duopoli, niin homma ei toimi.
Kokemukset ulkoistamisesta eivät ole pelkästään ruusuiset. Joka neljäs kunta on palauttanut ulkoistamiaan palveluja takaisin kunnan omaan tuotantoon. Pääasiallisia syitä ovat juuri palvelujen laatu ja hinta.
Suomalaisten ihannevaltuutettu
Mykkänen tietää senkin, millainen on suomalaisten mielestä ihanteellinen kunnanvaltuutettu. Kunta-alan kehittämissäätiö on tehnyt asiasta tutkimuksen, joka julkaistaan syksyllä. Ihannevaltuutetuissa yhdistyy kolme ominaisuutta. Hän ajattelee kunnan kokonaisetua, omaa vahvoja omia mielipiteitä ja pitää aktiivisesti yhteyttä kuntalaisiin.
– Kansalaiset arvostavat kokonaisuuksien hahmottajaa mieluummin kuin nurkkakuntaista edunajajaa. Lisäksi hän ei saa olla tuuliviiri.
Teksti: UP/Kari Leppänen
Kuva: Tapio Tuuri
