Jos kysytään, mitä kautta työntekijät ovat saaneet ne oikeutensa, jotka heillä nyt on, on yksi vastaus lakkoilu. Lakko on työntekijöiden voimannäyte, jolla työnantaja voidaan saada toimimaan tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla.
Lakkoja voi olla sekä laillisia että laittomia eli työrauhan aikana työehtosopimuksen säännökseen kohdistuvia, mutta yleensä jälkimmäiset saavat paljon enemmän huomiota kuin lailliset. Laittomastakaan lakosta ei voida asettaa vahingonkorvausvelvollisuutta, vaan tällainen lakko kuitataan liiton maksamalla hyvityssakolla. Sakon maksimisumma on kohtuullisen pieni, vain 29 500 euroa, vaikka esimerkiksi lakosta aiheutuvien vahinkojen määrä saattaa olla huomattavasti suurempi.
Tämä on yksi syy siihen, miksi etenkin tästä asiasta vielä keskustelllaan työllisyys- ja kasvusopimuksen mukaisessa neuvotteluryhmässä. Asia ei tule missään nimessä olemaan Suomessakaan helppo tai yksinkertainen.
Lakko-oikeus perustuu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahteen yleissopimukseen. Euroopan unionissa puolestaan EU:n perusoikeuskirjan artikla 28 taas vahvistaa ay-liikkeen työtaisteluoikeuden, vaikka välillä se on joutunut vakavalle törmäyskurssille työnantajien sijoittautumisvapauden ja vapaan liikkuvuuden kanssa.
Suomessa yhdistymisvapauden ja tätä kautta myös lakko-oikeuden turvaa perustuslain 13.2 §. Lakko- ja yhdistymisoikeuden olemassaolo on todettu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioissa Demir ja Baykara vs. Turkki (EU:n ihmisoikeussopimuksen artikla 11).
Näin ollen lakko-oikeuden pitäisi olla kansainvälisestikin hyvin selvä asia, mutta näin ei kuitenkaan ole. Lakot ovat monissa maissa kiellettyjä tai laillisen lakon aikaansaaminen on niin hankalaa, ettei niitä juuri ole.
Tällainen tilanne vallitsee esimerkiksi Isossa-Britanniassa, joka on muutoinkin eurooppalainen malliesimerkki sille, miten työntekijöiden oikeuksia voidaan tehokkaasti polkea. Siellä lakon tulee täyttää monta erilaista ja yksityiskohtaista vaatimusta, ennen kuin lakkoon voidaan edes harkita ryhdyttävän. Saamastaan hyvin laajasta kansainvälisestä kritiikistä huolimatta Iso-Britannian hallitus ei ole kuitenkaan ryhtynyt asiassa korjaaviin toimenpiteisiin.
Lakko-oikeutta ollaan tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen poistamassa tai ainakin kaventamassa myös Virossa, mutta paikallisten liittojen ryhdyttyä toimeen asiat ovat saaneet käänteen työntekijöiden kannalta parempaan suuntaan. Myös siellä on herätty huomaamaan, että ilman työntekijöiden lakko-oikeutta työntekijöiden oikeuksien määrä olisi varmasti huomattavasti pienempi. Siksi tämä oikeus on ollut ja on yhä työntekijöille kullanarvoinen.
Maria JauhiainenInsinööriliiton työsuhdelakimies
