Vanhuuseläkeiän alarajan nostamiseen kriittisesti suhtautuvat ammattiliitot on eläkeneuvottelujen aikana leimattu julkisuudessa vastuuttomiksi tahoiksi, jotka eivät ymmärrä yhteiskunnan kokonaisetua. Keskusteluissa yhteiskunnan kokonaisetu on yhtä kuin lähes kymmeneen miljardiin nousevan kestävyysvajeen sulattaminen.
Insinööriliitto vastustaa mekaanista kahden vuoden eläkeiän nostamista. Emme ole vastuuttomia, mutta mielestämme eläkeiän nostajien perustelut ontuvat monessa kohdassa. Insinööriliitto ei usko, että kestävyysvajetta paikataan pitämällä pitkän työuran tehneitä ihmisiä työmarkkinoiden käytettävissä väen väkisin kaksi vuotta pidempään.
Päinvastoin, jos taloudessa ei tapahdu käännettä parempaan ja maahan synny uusia työpaikkoja, vanhuuseläkkeen alarajan nosto voi osoittautua hölmöläisten peiton jatkamiseksi; päätös vain lisää julkisen talouden menojen kasvua.
Tällainen epäilys herää jo työllisyystilastoja katsomalla. Taantuman jälkeen 60 vuotta täyttäneiden työttömyys on kääntynyt jyrkkään kasvuun ja se on aiempaa pitkäkestoisempaa. Insinööriliitto ja monet muut ammattiliitot ovat viimeisen muutaman vuoden aikana huomanneet, että irtisanomisuhan alle joutuvat yhä nuoremmat työelämän konkarit; jopa juuri ja juuri 50 vuotta täyttäneet alkavat olla työnantajille hylkytavaraa, josta on päästävä eroon.
Miten tällaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä eläkeiän nosto palvelee kokonaisetua? Ratkaisulla työnnämme ison joukon ihmisiä työuran loppupuolella työttömyyteen sen sijaan, että he voisivat halutessaan kunniallisesti hyvin ansaitulle eläkkeelle. Ja lasku pahenevasta työttömyydestä lankeaa julkiselle taloudelle, suomeksi sanottuna veronmaksajille.
Pitää muistaa, että eläkkeet katetaan kerätyistä eläkemaksuista, joita maksavat sekä työntekijät että työnantajat. Tällä hetkellä eläkemaksu on yhteensä 23,6 prosenttia palkasta. Usein kuulee virheellisesti väitettävän, että kaikki eläkkeet kuitataan valtion kassasta.
Eläkeiän kovimmat kannattajat löytyvät Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta ja yrityksistä. Kysymys on rahasta; yritykset haluavat kaikin keinoin kaihtaa eläkemaksuja. Toisaalta yrityselämässä on myös harrastuneisuutta välttää verojen maksua. Herääkin kysymys, mitähän EK ja suuryritykset ovat valmiit tekemään kestävyysvajeen sulattamiseksi?
Pertti Porokari
Insinööriliiton puheenjohtaja
