Investointeja kaivataan Suomeen. Investointeja aloille, joista taloutemme on riippuvainen. Siis kaikille aloille. Eihän voi olla niin, että Suomessa tehdään jotain turhaa?
Aloista korostuneempia vaan ovat vientiteollisuuden tuottajat; konepajateollisuus, sähkö- ja elektroniikkateollisuus, kemia sekä paperi. Viimeisin tosin ajaa takaperin itse paperin kanssa.
Muun muassa UPM sulki Valkeakosken Tervasaaressa sellutehtaan. BillerudKorsnäs osti yhden Tervasaaren paperikoneista. Nyt senkään ei kannata pyörittää konetta ostosellulla. Nurkalta kun sitä ei enää saa.
Kone ehti sylkeä Tervasaaressa voimapaperia muun muassa elintarvikepakkauksiin ja kirjekuoriin noin 100 000 tonnia vuodessa 55 työntekijän voimin. Se on reilut 1818 tonnia per ukko.
Nyt kone siirretään Ruotsiin. Sellutehtaan viereen. Tavaralla on edelleen menekkiä ja tuotanto on kannattavaa, kun on investoitu oikeisiin paikkoihin.
No ei suomalainen metsäteollisuuskaan väärin investoi. Biopolttoaineissa ja puuraaka-aineiset rakennusmateriaalit ovat kehityksen kestävyyden kannalta hyvinkin keskeisiä asioita. Polttoaineita aina tarvitaan.
Rudolf Diesel ja Nicholaus Otto eivät varmaan tienneetkään, kuinka merkittäviä ilmastovaikuttajia olivat eläissään ja etenkin kuolemansa jälkeen. Polttomoottorien valmistuksessa ja etenkin tuotekehityksessä on investointeja esiintynyt jatkuvasti.
Meillä Suomessakin on pitkät perinteet moottorivalmistuksessa niin Vaasassa kuin Nokian Linnavuoressakin, jossa moottorivalmistus aloitettiin vuonna 1943 valmistamalla moottorit menestyksekkääseen Myrsky-nimiseen hävittäjälentokoneeseen.
Eikä Nils Johan Arppekaan (1803–61) varmaan arvannut, että saha, jonka osti Tohmajärven Värtsilästä, olisi joku päivä Helsingissä esittelemässä tulevaisuuden merimoottoria, polttomoottoria. Tähänkin on päästy, kun on uskottu, että yhdestä kylän elättävästä sahasta voi tulla suurempaa, kunhan investoidaan eikä jaeta koko voittoa patruunalle.
Investointeja siis kaivataan. Viimeisimmät työmarkkinaratkaisut antavat vieläkin paremmat mahdollisuudet investointeihin. Kustannuskykyä parannettiin jäniksen loikin.
Investointeihin lukeutuvat myös eri aloilla konekannan kunnossapito ja modernisointi vastaamaan nykyvaatimusten mukaista tuotantotarkkuutta, laatua tai nopeutta. Eikä sovi unohtaa jokaisen yrityksen juhlapuheessa korostettua tärkeintä voimavaraa, henkilöstöä.
Oman henkilöstön kouluttaminen ja motivointi on investointi itsessään. Esimerkiksi työhyvinvointiin investoimisen on osoitettu tuovan yrityksille takaisin kuusi euroa jokaista sijoitettua kohti. Eikö muka kannata?
On sitä maataloudessakin aina investoitu. Pälkäneen Kaitamossa särkyi vanhalla isännällä Fordsonin E27N eli ”Mörkö-Majuri”. Isäntä päätti investoida välittömästi uuteen traktoriin, ettei tule taukoa tuotantoon.
Kyläläisiä ihmetytti moinen hulluttelu eivätkä ymmärtäneet, miksi ei vanhaa korjattu. Tähän tokaisi vanhaisäntä: ”Pellolle on paree päästä sillon, kun tarvis. Ja jäähän mörköstä ämpärillinen munttereita”.
Eli Pälkäneellä ymmärrettiin jo silloin jopa kierrätyksen merkitys investointien rinnalla.
Hannu TakalaInsinööriliiton asiamies
