Ei tullut takkia, eikä tuluskukkaroa, vuoden 2023 palkkaratkaisuista puhumattakaan. Neuvottelut ylempien toimihenkilöiden kolmen sopimusalan – teknologiateollisuuden, suunnittelu- ja konsulttialan sekä tietotekniikan palvelualan – ensi vuoden palkankorotuksista päättyivät kuun puolivälissä tuloksettomina.
Yllättävintä oli, että toiselta osapuolelta ei oikein löytynyt neuvotteluhaluja. Kun neuvotteluaikaa oli jäljellä yli kymmenen tuntia, työnantajan edustajat nostivat tarjouksellemme kädet pystyyn ja totesivat, ettei tästä mitään tule.
Nyt neuvotteluissa siirrytään vaiheeseen, jossa pelkän palkkaratkaisun sijasta työehtosopimuksen kaikki asiat ovat auki. Äkkiseltään voi ajatella, että urakka ei ainakaan helpotu.
Ei rakenneta itseään toteuttavaa ennustetta.
Neuvotteluissa palkka on edelleen se ykkösasia. Myös perhevapaita hoidetaan tiiviisti. Neuvottelupöytiin tulee muitakin tavoitteita työhyvinvoinnista etätöiden sääntelyyn.
Palkkaratkaisun kiteytän seitsemään ajatukseen, tai pikemminkin lähtökohtaan, joista aion pitää kiinni, jos niitä ei virheellisiksi tai vääriksi todisteta.
Ostovoima on kuningas. Korotusten tason on tuettava ostovoimaa. Ensi vuoden inflaatioennuste on yli neljän prosentin. Tuottavuuden kasvuakin on luvassa. Palkkaratkaisujen pitää heijastella näitä seikkoja.
Korotus kuuluu kaikille. Inflaatio koskee kaikkia. Vaikka hintojen nousun vaikutukset ovat henkilökohtaisia, kukaan ei pääse niitä karkuun. Siksi kaikkien palkkojen on noustava, tarvitaan yleisiä palkankorotuksia, ei vain yksilöllisiä.
Tulonjako ei ole ruma sana. Yleisissä palkankorotuksissa on kyse tulonjaosta. Kun koko alan palkkoja nostetaan, nousu jää alalle, alan palkat nousevat. Jos vain joidenkin yksilöiden palkkoja nostetaan, korottava vaikutus häipyy näiden mukana. Kysymys on tulonjaosta – kuinka suuri osuus yrityksen tuloksesta kuuluu sen tehneille työntekijöille.
Täällä ei ole mitään nähtävää. Kustannuskilpailukykyä ei korotuksilla vaaranneta. Kilpailukyky on suhteellista. Kilpailijamaiden palkkaratkaisut ovat olleet selvässä nousussa, viime aikoina vuositasolla 4-5 prosenttia. Suomessakin on siis tilaa ja varaa palkankorotuksille, kilpailukyky ei niistä kärsi.
Rahaa on. Suomalaisten yritysten palkanmaksuvara on korkeampi kuin ehkä koskaan. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta, mitattuna käyttökatteella tehtyä työtuntia kohden. Suomalaisten yritysten pankeissa pitämän rahan määrä on lisäksi kasvanut voimakkaasti.
Asiat voivat olla, miltä näyttävät. Varmuuden tuominen työmarkkinoille luulisi olevan myös toiselle osapuolelle no-brainer. Näin ei kuitenkaan ole. Koska faktat ovat mitä ovat (katso edelliset kohdat), näyttää siltä, että kyse on jostakin muusta.
Älä maalaa mörköä sängyn alle. Suomella menee hyvin. Totta on, että taloudessa on epävarmuutta, mutta merkit eivät viittaa pitkään taantumaan. Esimerkiksi energiainvestoinnit tuovat kasvua. Ei rakenneta itseään toteuttavaa ennustetta ennustamalla tulta ja tulikiveä. Luotetaan tulevaan, hoidetaan ostovoima yhdessä kuntoon.
Petteri Oksa
Insinööriliiton edunvalvontajohtaja
